1. Silloin astuivat kaikki sodanpäämiehet edes, Johanan Karean
poika, Jesanja Hosajan poika, ja kaikki kansa sekä pienet että suuret,
2. Ja sanoivat propheta Jeremialle: annas meidän rukouksemme tulla kuulluksi
sinun edessäs, ja rukoile meidän edestämme Herraa Jumalaas kaikista näistä jätetyistä;
sillä meitä on harvat monesta jääneet, niinkuin sinä itse meidät näet silmilläs:
3. Että Herra sinun Jumalas tahtois ilmoittaa meille, kuhunka meidän vaeltaman
ja mitä meidän tekemän pitää.
4. Ja propheta Jeremia sanoi heille: minä tahdon kuulla teitä: katso, minä tahdon
rukoilla Herraa teidän Jumalaanne, niinkuin te olette sanoneet, ja kaiken, mitä
Herra teille vastaa, sen minä tahdon teille ilmoittaa, enkä tahdo mitään teiltä
salata.
5. Ja he sanoivat Jeremialle: Herra olkoon vahva ja totinen todistaja meidän
vaiheellamme, jollemme me tee kaikkia, mitä Herra sinun Jumalas on meitä käskevä.
6. Olkoon hyvä eli paha, niin me tahdomme olla kuuliaiset Herran Jumalamme äänelle,
jonka tykö me sinun lähetämme, että meille menestyis, koska me Herran meidän
Jumalamme äänelle olemme kuuliaiset.
7. Kymmenen päivän perästä tapahtui Herran sana Jeremialle.
8. Silloin kutsui hän Johanan Karean pojan, ja kaikki sodanpäämiehet, jotka
hänen kanssansa olivat, ja kaiken kansan sekä pienet että suuret,
9. Ja sanoi heille: näin sanoo Herra Israelin Jumala, jonka tykö te olette minun
lähettäneet, että minä teidän rukouksenne kantaisin hänen eteensä:
10. Jos te pysytte tässä maassa, niin minä tahdon rakentaa teitä ja en kukistaa:
minä tahdon istuttaa teitä ja en repiä ylös; sillä minä kadun sitä pahaa, jonka
minä teille tehnyt olen.
11. Te saatte olla kyllä Babelin kuninkaalta rauhassa, jota te pelkäätte; ei
teidän pidä häntä pelkäämän, sanoo Herra; sillä minä tahdon olla teidän tykönänne,
niin että minä autan ja vapahdan teitä hänen kädestänsä.
12. Minä tahdon osoittaa teille laupiuden, ja armahtaa teitä, ja vien teitä
taas teidän maallenne.
13. Mutta jos te sanotte: emme tahdo asua tässä maassa, ettette olisi kuuliaiset
Herran teidän Jumalanne äänelle,
14. Sanoen: emme suinkaan, vaan me tahdomme mennä Egyptin maalle, ettemme kapinaa
näkisi, emmekä kuulisi basunan ääntä, eli kärsisi nälkää leivän puuttumisen
tähden: siellä me tahdomme olla;
15. Kuulkaa siis nyt Herran sanaa, te jääneet Juudasta, näin sanoo Herra Zebaot,
Israelin Jumala: jos te panette teidän kasvonne menemään Egyptiin, niin että
te tahdotte siellä olla:
16. Niin miekan, jota te pelkäätte, pitää sattuman teihin Egyptin maalla, ja
nälän, jota te pelkäätte, pitää teitä siellä noudattaman Egyptissä, ja teidän
pitää siellä kuoleman.
17. Sillä olkoon kutka tahansa, jotka kasvonsa sinne asettavat, mennäksensä
Egyptiin olemaan siellä, heidän pitää kuoleman miekkaan, nälkään ja ruttoon;
ja ei pidä kenenkään jäämän eli pääsemän siitä pahasta jonka minä annan tulla
heidän päällensä.
18. Sillä näin sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala; niinkuin minun vihani ja
julmuuteni on tullut Jerusalemin asuvaisten päälle, niin pitää minun vihani
myös tuleman teidän päällenne, jos te menette Egyptiin, että teidän pitää tuleman
kiroukseksi, ihmeeksi, sadatukseksi ja häpiäksi, ja ei pidä teidän ikänä enään
tätä paikkaa saaman nähdä.
19. Herran sana tulee teihin, te jääneet Juudasta, ettette menisi Egyptiin;
sentähden se täydellisesti tietäkäät, että minä tänäpänä todistan teille.
20. Sillä te teette pahoin teidän sielullenne, että te lähetitte minun Herran
teidän Jumalanne tykö, ja sanoitte: rukoile Herraa meidän Jumalaamme meidän
edestämme, ja kaikki, mitä Herra meidän Jumalamme on sanova, niin ilmoita meille,
ja me tahdomme sen jälkeen tehdä.
21. Sen minä olen tänäpänä teidän tietää antanut; mutta ette ole tahtoneet kuulla
Herran teidän Jumalanne ääntä, eli kaikkia, mitä Hän minun kauttani on teille
käskenyt.
22. Niin teidän pitää nyt täydellisesti tietämän, että teidän pitää miekkaan,
nälkään ja ruttoon kuoleman siinä paikassa, kuhunka te aiotte mennä asumaan.