1. Ja kuin Davidin aika lähestyi, että hänen piti kuoleman,
käski hän pojallensa Salomolle, sanoen:
2. Minä menen kaiken maailman tietä: niin rohkaise nyt itses, ja ole mies!
3. Ja pidä mitä Herra sinun Jumalas on käskenyt, niin ettäs vaellat hänen teissänsä
ja pidät hänen säätynsä, käskynsä, oikeutensa ja todistuksensa, niinkuin on
kirjoitettu Moseksen laissa: ettäs toimellisesti tekisit kaikki, mitä sinä teet,
ja kuhunka sinä sinus käännät,
4. Että Herra vahvistais sanansa, jonka hän on minulle puhunut ja sanonut: jos
sinun poikas kätkevät tiensä, että he vaeltavat uskollisesti minun edessäni
kaikesta sydämestänsä ja kaikesta sielustansa, niin ei sinulta ikänä pidä puuttuman
mies Israelin istuimelta.
5. Ja sinä myös tiedät, mitä Joab ZeruJan poika on tehnyt minulle, mitä hän
teki kahdelle sodanpäämiehelle Israelissa, Abnerille Nerin pojalle ja Amasalle
Jeterin pojalle, jotka hän tappoi, ja vuodatti sodanveren rauhassa, ja antoi
tulla sodanveren vyönsä päälle, joka oli hänen suolillansa, ja kenkäinsä päälle,
jotka olivat hänen jaloissansa.
6. Tee toimes jälkeen, niin ettes anna hänen harmaita karvojansa rauhassa tulla
hautaan.
7. Ja tee Barsillain Gileadilaisen lapsille laupius, että he syövät sinun pöydältäs,
sentähden että he pitivät itsensä minun tyköni, kun minä pakenin veljes Absalomin
edestä.
8. Ja katso, sinun tykönäs on Simei Geran poika Jeminin pojan Bahurimista, joka
minua julmalla kirouksella kiroili mennessäni Mahanaimiin. Mutta hän tuli minua
vastaan Jordanin tykönä, silloin vannoin minä Herran kautta ja sanoin: en minä
tapa sinua miekalla.
9. Mutta älä sinä anna hänen viatoinna olla, sillä sinä olet toimellinen mies
ja tiedät, mitäs teet hänelle, ettäs lähetät hänen harmaat karvansa verissä
hautaan.
10. Niin nukkui David isäinsä kanssa ja haudattiin Davidin kaupunkiin.
11. Ja aika, jona David oli ollut Israelin kuningas, oli neljäkymmentä ajastaikaa.
Seitsemän ajastaikaa oli hän kuningas Hebronissa, ja kolmeneljättäkymmentä ajastaikaa
Jerusalemissa.
12. Ja Salomo istui isänsä Davidin istuimella, ja hänen valtakuntansa vahvistettiin
suuresti.
13. Mutta Adonia Haggitin poika tuli BatSeban Salomon äidin tykö, joka sanoi:
tuletkos rauhallisesti? Hän sanoi: rauhallisesti;
14. Ja sanoi: minulla on jotakin puhumista sinun kanssas. BatSeba sanoi; puhu!
15. Ja hän sanoi: sinä tiedät, että valtakunta oli minun, ja kaikki Israel oli
kääntänyt kasvonsa minun puoleeni, että minä olisin kuningas; mutta nyt on valtakunta
kääntynyt ja on tullut veljeni omaksi: Herralta on se hänelle tullut.
16. Nyt rukoilen minä yhden rukouksen sinulta, ettes minulta sitä kieltäis.
Ja hän sanoi hänelle: puhu!
17. Hän sanoi: puhu kuningas Salomolle, sillä ei hän sinulta kiellä: että hän
antais minulle Abisagin Sunemista emännäksi.
18. BatSeba sanoi: oikein! minä puhun kuninkaalle sinun puolestas.
19. Ja BatSeba tuli kuningas Salomon tykö, puhumaan hänen kanssansa Adonian
puolesta; ja kuningas nousi ja meni häntä vastaan, ja kumarsi häntä ja istui
istuimellensa. Ja kuninkaan äidin eteen pantiin istuin, ja hän istui siihen
hänen oikialle puolellensa.
20. Ja hän sanoi: minä rukoilen vähän rukouksen sinulta, älä sitä minulta kiellä.
Kuningas sanoi hänelle: rukoile, äitini: en minä sinulta kiellä.
21. Hän sanoi, annettakaan Abisag Sunemista veljelles Adonialle emännäksi.
22. Niin vastasi kuningas Salomo ja sanoi äidillensä: miksi rukoilet Abisagia
Sunemista Adonialle? Rukoile myös hänelle valtakuntaa: sillä hän on vanhin veljeni,
ja hänellä on pappi AbJatar ja Joab ZeruJan poika.
23. Ja kuningas Salomo vannoi Herran kautta ja sanoi: Jumala tehköön minulle
sen ja sen, jollei Adonia ole puhunut tätä sanaa henkeänsä vastaan!
24. Ja nyt, niin totta kuin Herra elää, joka minun vahvistanut on ja antanut
minun istua isäni Davidin istuimella, joka minulle huoneen tehnyt on, niinkuin
hän sanonut on, niin pitää Adonian tänäpänä kuoleman.
25. Ja kuningas Salomo lähetti BenaJan Jojadan pojan; hän löi häntä, niin että
hän kuoli.
26. Ja kuningas sanoi papille AbJatarille: mene Anatotiin pellolles, sillä sinä
olet kuoleman mies. Mutta en minä tapa sinua tänäpänä, sillä sinä olet kantanut
Herran Jumalan arkkia isäni Davidin edessä, ja sinä olet kärsinyt, mitä ikänä
isäni on kärsinyt.
27. Ja niin Salomo ajoi AbJatarin pois, ettei hän olisi Herran pappi; että Herran
sana täyettäisiin, niinkuin hän Elin huoneesta puhunut oli Silossa.
28. Ja tämä sanoma tuli Joabin eteen; sillä Joab piti itsensä Adonian puoleen,
vaikka ei hän ollut Absalomin kanssa; niin pakeni Joab Herran majaan ja tarttui
alttarin sarviin.
29. Ja se ilmoitettiin kuningas Salomolle, että Joab oli paennut Herran majaan,
ja katso, hän seisoi alttarin tykönä. Niin Salomo lähetti BenaJan Jojadan pojan
ja sanoi: mene ja lyö häntä.
30. Ja kuin BenaJa tuli Herran majaan, sanoi hän hänelle: näin sanoo kuningas:
mene tästä ulos. Vaan hän sanoi: en suinkaan, tässä minä tahdon kuolla. Ja BenaJa
ilmoitti sen kuninkaalle jälleen ja sanoi: niin on Joab sanonut ja niin hän
on vastannut minua.
31. Kuningas sanoi hänelle: tee niinkuin hän on sanonut, ja lyö häntä, ja hautaa
häntä; ettäs käännät minusta ja minun isäni huoneesta sen viattoman veren pois,
jonka Joab on vuodattanut.
32. Ja Herra maksakoon hänen verensä hänen päänsä päälle, että hän on lyönyt
kaksi miestä, jotka hurskaammat ja paremmat olivat kuin hän, ja murhannut ne
miekalla, niin ettei minun isäni David siitä mitään tietänyt: Abnerin Nerin
pojan Israelin sodanpäämiehen ja Amasan Jeterin pojan Juudan sodanpäämiehen.
33. Ja heidän verensä tulkoon Joabin pään päälle ja hänen siemenensä pään päälle
ijankaikkisesti. Mutta Davidille ja hänen siemenellensä, hänen huoneellensa
ja istuimellensa olkoon rauha Herralta ijankaikkiseen aikaan!
34. Ja BenaJa Jojadan poika karkasi hänen päällensä ja tappoi hänen; ja hän
haudattiin korpeen huoneesensa.
35. Ja kuningas asetti BenaJan Jojadan pojan hänen siaansa sotajoukon päälle;
ja Zadokin papin asetti kuningas AbJatarin siaan.
36. Ja kuningas lähetti ja antoi kutsua Simein, ja sanoi hänelle: rakenna sinulles
huone Jerusalemiin ja asu siellä, ja älä mene sieltä sinne eli tänne.
37. Jona päivänä sinä sieltä lähdet ja menet Kidronin ojan ylitse, niin tiedä
totisesti, että sinun pitää totisesti kuoleman, ja sinun veres tulee sinun pääs
päälle.
38. Simei sanoi kuninkaalle: se on hyvä puhe kuin minun herrani kuningas puhunut
on; niin on sinun palvelias tekevä. Niin Simei asui Jerusalemissa kauvan aikaa.
39. Niin tapahtui kolmen ajastajan jälkeen, että kaksi palveliaa karkasivat
Simeiltä Akiksen Maekan pojan Gatin kuninkaan tykö; Simeille sanottiin: katso,
sinun palvelias ovat Gatissa.
40. Niin Simei nousi ja satuloitsi aasinsa, ja läksi Gatiin Akiksen tykö, etsimään
palvelioitansa. Ja Simei meni ja toi palveliansa Gatista.
41. Ja Salomolle sanottiin Simein menneeksi Jerusalemista Gatiin ja tulleeksi
jälleen.
42. Niin lähetti kuningas ja antoi kutsua Simein, ja sanoi hänelle: enkö minä
vannonut sinulle Herran kautta, todistanut ja sanonut: jona päivänä sinä lähdet
ulos ja menet sinne eli tänne, niin sinun pitää hyvin tietämän, että sinun pitää
totisesti kuoleman? Ja sinä sanoit minulle: minä olen kuullut hyvän puheen.
43. Miksi et ole pitänyt Herran valaa ja sitä käskyä, jonka minä sinulle käskin?
44. Ja kuningas sanoi Simeille: sinä tiedät kaiken sen pahuuden, jonka sinun
sydämes tietää, kun sinä isälleni Davidille tehnyt olet, ja Herra on kostanut
sinun pahuutes sinun pääs päälle.
45. Ja kuningas Salomo on siunattu, ja Davidin istuin on vahvistettu Herran
edessä ijankaikkisesti.
46. Ja kuningas käski BenaJaa Jojadan poikaa; hän meni ja löi hänen kuoliaaksi.
Ja valtakunta vahvistettiin Salomon käden kautta.