1. Silloin kokosi Salomo Israelin vanhimmat, kaikki sukukuntain
ylimmäiset ja isäin päämiehet Israelin lasten seasta kuningas Salomon tykö Jerusalemiin,
viemään Herran liitonarkkia Davidin kaupungista, se on Zion.
2. Ja kaikki Israelin miehet kokoontuivat kuningas Salomon tykö Ethanimin kuukaudella,
juhlapäivänä, se on seitsemäs kuukausi.
3. Ja kuin kaikki Israelin vanhimmat tulivat kokoon, nostivat papit arkin,
4. ja kantoivat Herran arkin ja seurakunnan majan, ja kaikki pyhän kalut, jotka
majassa olivat: ne veivät papit ja Leviläiset ylös.
5. Ja kuningas Salomo ja koko Israelin joukko, joka hänen tykönänsä itsensä
oli koonnut, menivät hänen kanssansa arkin edellä, ja uhrasivat lampaita ja
karjaa, joita ei arvattu eikä luettu paljouden tähden.
6. Ja näin kantoivat papit Herran liitonarkin siallensa templin kuoriin, kaikkein
pyhimpään, Kerubimin siipein alle;
7. Sillä Kerubimit hajoittivat siipensä arkin siaan, ja Kerubimit varjosivat
arkin ja korennot ylhäältä.
8. Ja korennot vedettiin niin pitkälle ulos, että niiden päät näkyivät pyhästä
kuorin eteen; vaan ulkoapäin ne eivät näkyneet; ja ne ovat siellä tähän päivään
asti.
9. Arkissa ei ollut mitään, paitsi Moseksen kahta kivistä taulua, jotka Moses
sinne pani Horebissa, kuin Herra liiton teki Israelin lasten kanssa, heidän
lähteissänsä Egyptistä.
10. Ja tapahtui, kun papit menivät pyhästä ulos, niin täytti pilvi Herran huoneen:
11. Niin ettei papit saaneet seisoa ja tehdä virkaansa pilven tähden; sillä
Herran kunnia täytti Herran huoneen.
12. Silloin sanoi Salomo: Herra on sanonut asuvansa pimeydessä.
13. Minä olen tosin rakentanut sinulle huoneen asumiseksi ja istuimen, ettäs
siellä asuisit ijankaikkisesti.
14. Ja kuningas käänsi kasvonsa ja siunasi koko Israelin joukon. Ja koko Israelin
joukko seisoi.
15. Ja hän sanoi: kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, joka suullansa minun
isälleni Davidille puhunut on, ja on täyttänyt kädellänsä, ja sanonut:
16. Siitä päivästä, jona minä johdatin minun kansani Israelin Egyptistä, en
ole minä yhtään kaupunkia valinnut kaikesta Israelin sukukunnasta, että minulle
huone rakennettaisiin, niin että minun nimeni olis siellä: mutta Davidin minä
olen valinnut minun kansani Israelin päälle.
17. Ja minun isäni David aikoi rakentaa huoneen Herran Israelin Jumalan nimelle.
18. Mutta Herra sanoi isälleni Davidille: ettäs aioit rakentaa minun nimelleni
huonetta, olet sinä sen hyvästi tehnyt, ettäs sen aioit;
19. Kuitenkin ei sinun pidä sitä huonetta rakentaman; vaan sinun poikas, joka
sinun kupeistas tulee, hän on rakentava minun nimelleni huoneen.
20. Ja Herra on vahvistanut sanansa, jonka hän puhunut on; sillä minä olen noussut
minun isäni Davidin siaan, ja istun Israelin istuimella, niinkuin Herra puhunut
on, ja olen rakentanut Herran Israelin Jumalan nimelle huoneen,
21. Ja olen siellä valmistanut arkille sian, kussa Herran liitto on, jonka hän
teki meidän isillemme, johdattaissansa heitä Egyptin maalta.
22. Ja Salomo seisoi Herran alttarin edessä koko Israelin joukon edessä, ja
hajoitti kätensä ylös taivaasen päin,
23. Ja sanoi: Herra Israelin Jumala! ei ole yhtään Jumalaa sinun vertaistas,
ylhäällä taivaasa taikka alhaalla maassa, joka pidät liiton ja laupiuden palvelioilles,
jotka sinun edessäs kaikesta sydämestänsä vaeltavat,
24. Joka olet pitänyt sinun palvelialles Davidille, minun isälleni, kaikki mitä
sinä hänelle puhunut olet; sinun suullas sinä olet puhunut sen, ja sinä olet
täyttänyt sen kädelläs, niinkuin se tänäpänä on.
25. Niin siis, Herra, Israelin Jumala! pidä sinun palvelialles Davidille minun
isälleni se minkä sinä hänelle puhunut olet ja sanonut: ei pidä sinulta miestä
puuttuman minun edessäni, joka istuu Israelin istuimella: ainoastaan jos sinun
lapses pitävät heidän tiensä, vaeltaaksensa minun edessäni, niinkuin sinä olet
vaeltanut minun edessäni.
26. Nyt, Israelin Jumala! anna sanas olla totinen, jonka sinä palvelialles Davidille
minun isälleni puhunut olet:
27. Luuletkos Jumalan maan päällä asuvan? Katso taivaat ja taivasten taivaat
ei voi sinua käsittää: kuinka siis tämä huone, jonka minä rakensin, sen tekis?
28. Niin käännä siis sinuas palvelias rukoukseen ja anomiseen, Herra minun Jumalani!
ettäs kuulisit minun kiitokseni ja rukoukseni, jonka palvelias tänäpänä rukoilee
sinun edessäs;
29. Että sinun silmäs avoinna olis tämän huoneen puoleen yöllä ja päivällä,
ja siinä paikassa, jostas sanonut olet: minun nimeni pitää oleman siellä; ettäs
kuulisit sen rukouksen, jonka sinun palvelias rukoilee tässä paikassa,
30. Ja kuulisit sinun palvelias ja kansas Israelin hartaan rukouksen, jonka
he tässä paikassa rukoilevat: ja sinä kuulisit sen siellä, kussas asut taivaissa,
ja koskas sen kuulet, olisit armollinen.
31. Koska joku rikkoo lähimmäistänsä vastaan, ja ottaa valan päällensä, jolla
hän hänensä velkapääksi tekee, ja vala * tulee sinun alttaris eteen tässä huoneessa:
32. Ettäs kuulisit taivaissa, ja saattaisit palvelioilles oikeuden, ettäs tuomitsisit
jumalattoman ja antaisit hänen tiensä tulla hänen päänsä päälle, ja vanhurskaaksi
tekisit viattoman, ja tekisit hänelle hänen oikeutensa jälkeen.
33. Jos sinun kansas Israel lyödään vihamiestensä edessä, että he ovat syntiä
tehneet sinua vastaan, ja he kääntävät itsensä sinun tykös, ja tunnustavat sinun
nimes, ja rukoilevat ja anteeksi anovat sinulta tässä huoneessa:
34. Ettäs kuulisit taivaissa, ja sinun kansas Israelin synnille armollinen olisit,
ja johdattaisit heitä sille maalle jälleen, jonka heidän isillensä antanut olet.
35. Jos taivaat suljetut ovat, niin ettei sada, että he sinua vastaan rikkoneet
ovat, ja rukoilevat tässä siassa, ja tunnustavat sinun nimes, ja kääntävät itsensä
synnistänsä, ettäs rankaiset heitä.
36. Ettäs kuulisit heitä taivaissa, ja olisit sinun palvelias ja kansas Israelin
synnille armollinen, että osoitat heille sen hyvän tien, jota heidän vaeltaman
pitää; ja annat sataa sinun maas päälle, jonka kansalles perimiseksi antanut
olet.
37. Jos kallis aika tulee maalle, eli rutto tulee, taikka pouta, eli ruoste,
taikka kaskat, eli jyvämadot maan päälle tulevat, taikka vihamiehet piirittävät
maakunnassa heidän porttinsa, taikka kaikkinainen vitsaus, eli kaikkinainen
sairaus tulee;
38. Kaikki rukoukset, kaikki anteeksi anomiset mitkä kaikki ihmiset, kaikki
sinun kansas Israel tekevät, koska he ymmärtävät vitsauksen itsekukin sydämessänsä,
ja hajoittavat kätensä tämän huoneen puoleen:
39. Ettäs silloin kuulisit taivaissa, siitä siasta, kussas asut, ja olisit armollinen
ja tekisit sen niin, ettäs annat itsekullekin niinkuin hän vaeltanut on, niin
kuin sinä hänen sydämensä tunnet; sillä sinä ainoastaan tunnet kaikkein ihmisten
lasten sydämet.
40. Että he aina sinua pelkäisivät, niinkauvan kuin he maan päällä elävät, jonkas
meidän isillemme antanut olet.
41. Jos myös joku muukalaisista, joka ei ole sinun kansaas Israelia, tulee kaukaiselta
maalta sinun nimes tähden;
42. Sillä he saavat kuulla sinun suuresta nimestäs, ja voimallisesta kädestäs,
ja ojetusta käsivarrestas: ja joku tulee rukoilemaan tähän huoneesen:
43. Ettäs kuulisit taivaissa siitä siasta, kussas asut, ja tekisit kaiken sen,
minkä muukalainen sinulta anoo: että kaikki kansa maan päällä tuntis sinun nimes,
että he myös pelkäisivät sinua niinkuin sinun kansas Israel, ja tietäisivät,
että sinun nimeäs avuksihuudetaan tässä huoneessa, jonka minä rakentanut olen.
44. Jos sinun kansas vaeltaa sotaan vihamiehiänsä vastaan sitä tietä, jota heidän
lähetät, ja he rukoilevat Herraa tiellä kaupungin puoleen, jonka valinnut olet,
ja huoneen puoleen, jonka minä sinun nimelles rakentanut olen:
45. Ettäs kuulisit heidän rukouksensa ja anomisensa taivaissa, ja saattaisit
heille oikeuden.
46. Jos he syntiä tekevät sinua vastaan (sillä ei ole yhtäkään ihmistä, joka
ei syntiä tee) ja sinä vihastut heidän päällensä, ja annat heidät vihamiehen
käsiin, niin että he vievät heitä vankina vihollisen maalle, taamma eli lähemmä;
47. Ja he tekisivät sydämestänsä parannuksen siinä maassa, jossa he vankina
ovat, ja he palajaisivat sinua rukoilemaan vankeutensa maalla, sanoen: me rikoimme
ja teimme pahoin, ja olimme jumalattomat;
48. Ja he niin palajaisivat sinun tykös kaikesta sydämestänsä ja kaikesta sielustansa
vihamiestensä maalla, jotka heitä vangiksi vieneet ovat pois; ja he rukoilevat
sinua tiellä maansa puoleen, jonka heidän isillensä antanut olet, sen kaupungin
puoleen, jonka minä sinun nimelles rakentanut olen:
49. Että kuulisit heidän rukouksensa ja anteeksi anomisensa taivaissa, siitä
siasta, kussa sinä asut, ja saattaisit heille oikeuden,
50. Ja olisit sinun kansalles armollinen, jotka sinua vastaan syntiä tehneet
ovat, ja kaikille heidän rikoksillensa, joilla he rikkoneet ovat sinua vastaan:
ja antaisit heille armon niiltä, jotka heitä vankina pitävät, ja he armahtaisivat
heidän päällensä.
51. Sillä he ovat sinun kansas ja sinun perimises, jotka sinä Egyptistä johdatit
rautaisesta pätsistä;
52. Että sinun silmäs olisivat avoinna sinun palvelias anomiseen ja sinun kansas
Israelin rukoukseen; ettäs heitä kaikissa kuulisit, joiden tähden he sinun tykös
huutavat.
53. Sillä sinä olet heidät erottanut sinulles perimiseksi kaikista kansoista
maan päällä, niinkuin sinä sanonut olet sinun palvelialles Moseksen kautta,
kuin sinä meidän isämme johdatit Egyptistä, Herra, Herra!
54. Ja koska Salomo oli kaiken tämän rukouksen ja anomisen lopettanut Herran
edessä, nousi hän Herran alttarin edestä polviansa kumartamasta ja hajoittamasta
käsiänsä taivaasen päin,
55. Ja seisoi ja siunasi koko Israelin joukon, korotetulla äänellä, ja sanoi:
56. Kiitetty olkoon Herra, joka kansallensa Israelille levon antanut on, kaiken
sen jälkeen kuin hän puhunut on: ei yhtäkään ole puuttunut hänen hyvistä sanoistansa,
jotka hän palveliansa Moseksen kautta puhunut on.
57. Herra meidän Jumalamme olkoon meidän kanssamme, niinkuin hän on ollut meidän
isäimme kanssa: älköön meitä hyljätkö, eikä ylönantako meitä,
58. Että hän kääntäis meidän sydämemme tykönsä, että me vaeltaisimme kaikissa
hänen teissänsä ja pitäisimme hänen käskynsä, säätynsä ja oikeutensa, jotka
hän meidän isillemme käskenyt on;
59. Ja että nämät minun sanani, jotka minä Herran edessä rukoillut olen, olisivat
läsnä Herran meidän Jumalamme tykönä päivällä ja yöllä; että hän saattais palveliallensa
ja Israelille kansallensa oikeuden, itsekullakin ajallansa;
60. Että kaikki kansat maan päällä tietäisivät, että Herra on itse Jumala, ja
ei yksikään muu.
61. Ja teidän sydämenne olkoon vakaa Herran meidän Jumalamme edessä, vaeltamaan
hänen säädyissänsä ja pitämään hänen käskynsä, niin kuin se tänäpänä on.
62. Ja kuningas ja koko Israel hänen kanssansa uhrasivat uhria Herran edessä.
63. Ja Salomo uhrasi kiitosuhria (jonka hän Herralle uhrasi,) kaksikolmattakymmentä
tuhatta härkää ja sata ja kaksikymmentä tuhatta lammasta. Näin he vihkivät Herran
huoneen, kuningas ja kaikki Israelin lapset.
64. Sinä päivänä pyhitti kuningas keskikartanon, joka oli Herran huoneen edessä;
sillä hän teki siellä polttouhrin, ruokauhrin ja kiitosuhrin lihavuuden; sillä
vaskialttari, joka Herran edessä oli, oli vähäinen polttouhriin, ruokauhriin
ja kiitosuhrin lihavuuteen.
65. Ja Salomo piti siihen aikaan juhlaa, ja koko Israel hänen kanssansa, suuressa
kokouksessa, Hematin rajasta Egyptin virtaan asti, Herran meidän Jumalamme edessä,
seitsemän päivää, ja taas seitsemän päivää: (se on) neljätoistakymmentä päivää.
66. Ja kahdeksantena päivänä päästi hän kansan menemään, ja he siunasivat kuningasta,
ja vaelsivat majoillensa, iloiten ja riemuiten kaikesta siitä hyvyydestä, minkä
Herra palveliallensa Davidille ja kansallensa Israelille tehnyt oli.