Yksi mies oli Ramataimin Zophimista Ephraimin vuorelta, ja hänen
nimensä oli Elkana Jerohamin poika, Elihun pojan, Tohun pojan, Zuphin pojan,
joka oli Ephratista.
2. Ja hänellä oli kaksi vaimoa, yhden nimi oli Hanna ja toisen nimi Peninna;
ja Peninnalla oli lapsia, mutta Hannalla ei ollut lasta.
3. Se mies meni vuosivuodelta kaupungistansa Siloon rukoilemaan ja uhraamaan
Herralle Zebaotille; ja siellä oli kaksi Elin poikaa, Hophni ja Pinehas, Herran
papit.
4. Ja sinä päivänä, jona Elkana uhrasi, antoi hän emännällensä Peninnalle ja
kaikille hänen pojillensa ja tyttärillensä osat.
5. Mutta Hannalle antoi hän yhden osan murehtien, sillä hän rakasti Hannaa;
mutta Herra oli sulkenut hänen kohtunsa.
6. Ja hänen vainoojansa vaivasi häntä ja soimasi hänelle, että Herra oli sulkenut
hänen kohtunsa.
7. Ja niin hän teki joka vuosi, kuin he menivät Herran huoneesen, ja saatti
hänen murheelliseksi. Mutta hän itki ja ei syönyt.
8. Ja Elkana hänen miehensä sanoi hänelle: Hanna, mitäs itket? ja miksi et syö?
ja minkätähden sinun sydämes on murheellinen? enkö minä sinulle parempi ole
kuin kymmenen poikaa?
9. Niin nousi Hanna, sittekuin hän oli syönyt ja juonut Silossa; ja pappi Eli
istui istuimella Herran templin pihtipielen tykönä,
10. Ja Hanna oli sangen katkeralla sydämellä, ja rukoili Herraa, ja itki hartaasti,
11. Ja lupasi lupauksen, sanoen: Herra Zebaot! jos sinä armossa katsoisit piikas
ahdistusta, muistaisit minua ja et unhottaisi piikaas, mutta antaisit piialles
pojan; niin minä annan hänen Herralle kaikiksi hänen ikäpäiviksensä, ja partaveitsi
ei pidä hänen päähänsä tuleman.
12. Ja kuin hän kauvan rukoili Herran edessä, otti Eli vaarin hänen suustansa.
13. Sillä Hanna puhui sydämessänsä, ja ainoastaan hänen huulensa liikkuivat,
mutta hänen äänensä ei kuulunut; niin Eli luuli hänen juovuksissa olevan.
14. Ja Eli sanoi hänelle: kuinka kauvan sinä olet juovuksissa? anna viinan olla
sinustas pois.
15. Mutta Hanna vastasi ja sanoi: ei, herrani! minä olen murheellinen vaimo:
viinaa ja väkevää juomaa en ole minä juonut, vaan olen vuodattanut sydämeni
Herran edessä.
16. Älä pidä piikaas irstaisena vaimona, sillä minä olen suuresta murheestani
ja vaivastani tähänasti puhunut.
17. Eli vastasi ja sanoi: mene rauhaan, ja Israelin Jumala antakoon sinulle
rukoukses, jonka sinä olet häneltä rukoillut!
18. Hän sanoi: anna sinun piikas löytää armo silmäis edessä. Niin vaimo meni
matkaansa ja söi, ja ei ollut silleen niin murheellinen.
19. Ja he nousivat varhain huomeneltain rukoilemaan Herraa; sitte palasivat
he ja tulivat kotiansa Ramaan. Ja Elkana tunsi emäntänsä Hannan, ja Herra muisti
häntä.
20. Ja kuin muutamat päivät olivat kuluneet, tuli Hanna raskaaksi ja synnytti
pojan ja kutsui hänen nimensä Samuel: sillä minä olen häntä rukoillut Herralta.
21. Ja Elkana meni ylös kaiken huoneensa kanssa, uhraamaan Herralle vuosikautista
uhria ja lupaustansa.
22. Ja ei Hanna mennyt ylös, vaan sanoi miehellensä: kuin lapsi vieroitetaan,
niin minä otan hänen kanssani näyttääkseni Herralle, ja sitte pitää hän siellä
aina oleman.
23. Elkana hänen miehensä sanoi hänelle: tee niinkuin sinulle parhaaksi näkyy,
ole niinkauvan ettäs hänen vieroitat: Herra vahvistakoon sen minkä hän puhunut
on. Niin vaimo jäi kotia ja imetti poikaansa, siihenasti että hän vieroitti
hänen.
24. Ja hän toi hänen ylös kanssansa, sittekuin hän hänen vieroittanut oli, kolmen
mullin kanssa, yhden ephan jauhoja ja leilin viinaa: ja toi hänen Herran huoneesen
Silossa, ja nuorukainen oli vielä sangen nuori.
25. Ja he teurastivat mullin, ja toivat nuorukaisen Elin eteen.
26. Ja hän sanoi: Ah, herrani! niin totta kuin sinun sielus elää, herrani, minä
olen se vaimo, joka tässä tykönäs seisoi ja rukoili Herraa.
27. Tätä nuorukaista minä anoin: nyt on Herra minulle antanut minun rukoukseni,
jonka minä häheltä rukoilin.
28. Sentähden annan minä hänen Herralle jälleen kaikeksi elinajaksensa, että
hän Herralta rukoiltu on; ja hän rukoili Herraa siinä paikassa.