1. Ja David läksi sieltä ja pakeni Adullamin luolaan; kuin hänen
veljensä ja kaikki isänsä huone sen kuulivat, tulivat he myös sinne hänen tykönsä.
2. Ja kaikkinaiset miehet, jotka olivat vaivassa, ja jokainen, joka velassa
oli, ja jokainen, jolla murheellinen sydän oli, kokosivat itsensä hänen tykönsä,
ja hän oli heidän päämiehensä: että liki neljäsataa miestä oli hänen tykönänsä.
3. Ja David meni sieltä Mitspaan Moabilaisten maakuntaan ja sanoi Moabilaisten
kuninkaalle: anna isäni ja äitini käydä ulos ja sisälle teidän tykönänne, siihenasti
että minä saan tietää, mitä Jumala tekee minun kanssani.
4. Ja hän johdatti heidät Moabilaisten kuninkaan eteen; ja he viipyivät hänen
tykönänsä aina niinkauvan kuin David oli linnassa.
5. Niin sanoi propheta Gad Davidille: älä ole siinä linnassa, mutta mene ja
kulje Juudan maalle. Niin David meni ja tuli Haretin metsään.
6. Ja Saul kuuli, että David ja ne miehet, jotka hänen tykönänsä olivat, tulivat
tiettäväksi. Ja Saul asui Gibeassa metsistössä Ramassa, ja hänen keihäänsä oli
hänen kädessänsä, ja kaikki hänen palveliansa seisoivat hänen tykönänsä.
7. Niin sanoi Saul palvelioillensa, jotka seisoivat hänen tykönänsä: kuulkaat,
te Jeminin lapset! antaako Isain poika teille kaikille pellot ja viinamäet,
ja tekeekö hän teitä kaikkia tuhanten ja satain päämiehiksi?
8. Että te kaikki teitte liiton minua vastaan, ja ei ole yhtään, joka ilmoitti
sen minun korvilleni että minun poikani on myös tehnyt liiton Isain pojan kanssa
ja ei ole yhtäkään teistä, joka sitä panee pahaksensa minun tähteni, ja ei myös
ilmoita sitä minun korvaini kuullen, että minun poikani on yllyttänyt palveliani
minua vastaan, väijymään minua, niinkuin tänäpänä on nähtävä.
9. Niin vastasi Doeg Edomilainen, joka seisoi Saulin palveliain tykönä, ja sanoi:
minä näin Isain pojan tulevan Nobeen, Ahimelekin Akitobin pojan tykö.
10. Hän kysyi Herralta neuvoa hänen tähtensä ja evästi hänen, ja antoi hänelle
Philistealaisen Goljatin miekan.
11. Niin kuningas lähetti kutsumaan pappia Ahimelekia Akitobin poikaa ja kaikkea
hänen isänsä huonetta, pappeja, jotka olivat Nobessa; ja he tulivat kaikki kuninkaan
tykö.
12. Ja Saul sanoi: kuule sinä Akitobin poika. Hän sanoi: tässä minä olen, herrani.
13. Ja Saul sanoi hänelle: miksi te teitte liiton minua vastaan, sinä ja Isain
poika, ettäs annoit hänelle leipää ja miekan ja kysyit Herralta neuvoa hänen
tähtensä, yllyttääkses häntä minua väijymään, niinkuin tänäpänä on nähtävä.
14. Ahimelek vastasi kuningasta ja sanoi: kuka on kaikkein sinun palveliais
seassa niinkuin David? Hän on uskollinen ja kuninkaan vävy, vaeltaa kuuliaisuudessas
ja on kunniallinen sinun huoneessas.
15. Olenko minä vasta tänäpänä ruvennut kysymään Jumalalta neuvoa hänen tähtensä?
Pois se minusta, älkään kuningas luulko senkaltaista palveliastansa ja kaikesta
minun isäni huoneesta: sillä sinun palvelias ei tietänyt mitään kaikista näistä,
pienistä eli suuresta.
16. Kuningas sanoi: Ahimelek, sinun pitää totisesti kuoleman, sinun ja koko
sinun isäs huoneen.
17. Ja kuningas sanoi vartioillensa, jotka seisoivat hänen tykönänsä: kääntäkäät
itsenne ja tappakaat Herran papit; sillä heidän kätensä on myös Davidin kanssa,
ja koska he tiesivät hänen paenneen, niin ei he ilmoittaneet sitä minulle. Mutta
kuninkaan palveliat ei tahtoneet satuttaa käsiänsä Herran pappeihin, lyödäksensä
heitä.
18. Niin sanoi kuningas Doegille: käännä sinä itses ja lyö papit. Ja Doeg Edomilainen
käänsi itsensä ja löi pappeja, ja tappoi sinä päivänä viisiyhdeksättäkymmentä
miestä, jotka kantoivat liinaista päällisvaatetta.
19. Ja hän löi Noben, pappein kaupungin, miekan terällä, sekä miehet että vaimot,
lapset ja imeväiset, niin myös härjät, aasit ja lampaat, aina miekan terällä.
20. Ja yksi Ahimelekin Akitobin pojan poika Abjatar nimeltä, pääsi, ja pakeni
Davidin tykö.
21. Ja Abjatar ilmoitti Davidille, että Saul oli tappanut Herran papit.
22. Ja David sanoi Abjatarille: minä sen sinä päivänä kyllä tiesin, koska Doeg
Edomilainen oli siellä, että hän sen Saulille oli totisesti ilmoittava. Minä
olen siis vikapää koko isäs huoneen kuolemaan.
23. Pysy minun tykönäni ja älä pelkää: joka seisoo minun henkeni perään, hän
myös seisoo sinun henkes perään; sillä sinä varjellaan minun tykönäni.