1. Ja Samuel rupesi saarnaamaan koko Israelin edessä; ja Israel
meni sotaan Philistealaisia vastaan, ja he sioittivat heitänsä EbenEtserin tykö,
mutta Philistealaiset asettivat leirinsä Aphekiin.
2. Ja Philistealaiset valmistivat itsensä Israelia vastaan, ja sota levitti
itsensä pitkälle, ja Israel lyötiin Philistealaisilta; ja he löivät siinä tappeluksessa
kedolla lähes neljätuhatta miestä.
3. Kuin kansa tuli leiriin, sanoivat Israelin vanhimmat: minkätähden Herra antoi
meidän tänäpänä lyötää Philistealaisilta? Ottakaamme Herran liitonarkki Silosta
tykömme ja antakaamme sen tulla keskellemme vapahtamaan meitä vihollistemme
kädestä.
4. Ja kansa lähetti Siloon, ja he antoivat sieltä tuoda Herran Zebaotin liitonarkin,
joka istuu Kerubimin päällä. Ja siellä oli kaksi Elin poikaa, Hophni ja Pinehas,
Jumalan liitonarkin kanssa.
5. Ja Herran liitonarkin tultua leiriin, huusi kaikki Israel suurella ilohuudolla,
niin että maa kajahti.
6. Kuin Philistealaiset kuulivat ilohuudon, sanoivat he: mikä suuri ilohuuto
on Hebrealaisten leirissä? Ja kuin he ymmärsivät Herran arkin tulleen leiriin,
7. Pelkäsivät Philistealaiset ja sanoivat: Jumala on tullut leiriin. Ja vielä
sitte sanoivat: voi meitä! sillä ei se ole ennen niin ollut.
8. Voi meitä! kuka pelastaa meitä näiden suurten jumalain käsistä? Nämät ovat
ne jumalat, jotka löivät Egyptin korvessa kaikkinaisilla rangaistuksilla.
9. Olkaat siis rohkiat sydämestä ja olkaat miehet, Philistealaiset, ettei teidän
pitäisi palveleman Hebrealaisia, niinkuin he ovat teitä palvelleet: olkaat miehet
ja sotilaat!
10. Niin Philistealaiset sotivat, ja Israel lyöttiin, ja jokainen pakeni majaansa,
ja se oli sangen suuri tappo, niin että Israelista kaatui kolmekymmentä tuhatta
jalkamiestä.
11. Ja Jumalan arkki otettiin pois; ja kaksi Elin poikaa, Hophni ja Pinehas,
kuolivat.
12. Silloin juoksi sotajoukosta yksi BenJaminilainen ja tuli sinä päivänä Siloon;
ja hän oli reväissyt vaatteensa ja viskonut multaa päänsä päälle.
13. Ja katso, kuin hän sinne tuli, istui Eli istuimella, tielle katselemaan;
sillä hänen sydämensä oli peljästyksissä Jumalan arkin tähden. Ja kuin mies
tuli kaupunkiin, ilmoitti hän sen, ja koko kaupunki parkui.
14. Ja kuin Eli kuuli korkian huudon äänen, kysyi hän: mikä kapina tämä on?
Niin tuli mies nopiasti ja ilmoitti sen Elille.
15. Ja Eli oli yhdeksänkymmenen ja kahdeksan ajastaikainen, ja hänen silmänsä
olivat jo niin pimenneet, ettei hän nähnyt.
16. Ja mies sanoi Elille: minä olen tullut ja paennut tänäpänä sotajoukosta.
Mutta hän sanoi: kuinka käy, poikani?
17. Silloin vastasi sanansaattaja ja sanoi: Israel on paennut Philistealaisten
edellä, ja suuri tappo on kansassa tapahtunut, ja molemmat sinun poikas, Hophni
ja Pinehas, ovat myös kuolleet, ja Jumalan arkki on otettu pois.
18. Ja kuin hän kuuli mainittavan Jumalan arkkia, lankesi hän maahan taapäin
istuimelta portin tykönä, ja mursi niskansa ja kuoli; sillä hän oli vanha ja
raskas mies. Ja hän tuomitsi Israelia neljäkymmentä ajastaikaa.
19. Ja hänen miniänsä Pinehaan emäntä oli viimeisellensä raskas; kuin hän sen
sanoman kuuli, että Jumalan arkki oli otettu pois ja hänen appensa ja miehensä
olivat kuolleet, kumarsi hän itsensä ja synnytti; sillä hänen kipunsa kävi hänen
päällensä.
20. Ja kuin hän oli kuolemallansa, sanoivat vaimot, jotka seisoivat hänen tykönänsä:
älä pelkää, sillä sinulle on poika syntynyt. Mutta ei hän mitään vastannut eikä
sitä mieleensä pannut;
21. Ja kutsui sen lapsen Ikabod ja sanoi: kunnia on tullut Israelista pois;
sillä Jumalan arkki otettiin pois, ja hänen appensa ja miehensä olivat kuolleet.
22. Ja hän taas sanoi: Israelin kunnia on tullut pois, sillä Jumalan arkki on
otettu pois.