1. Ja tapahtui sitte, että Absalomilla Davidin pojalla oli kaunis
sisar, jonka nimi oli Tamar; ja Amnon Davidin poika rakasti häntä.
2. Ja Amnon saatti itsensä tuskissansa sairaaksi sisarensa Tamarin tähden; sillä
hän oli neitsy. Ja näkyi työlääksi Amnonin silmäin edessä hänelle jotakin tehdä.
3. Mutta Amnonilla oli ystävä,joka kutsuttiin Jonadab, Simean Davidin veljen
poika; ja Jonadab oli sangen kavala mies.
4. Hän sanoi hänelle: kuninkaan poika, miksis niin laihaksi tulet päivä päivältä?
Etkös minulle sitä sano? Niin sanoi Amnon hänelle: minä rakastan Tamaria,veljeni
Absalomin sisarta.
5. Jonadab sanoi hänelle: laske sinus vuoteeses ja teeskele itses sairaaksi:
kuin siis sinun isäs tulee katsomaan sinua, niin sano hänelle: tulkaan sisareni
Tamar ruokkimaan minua ja valmistamaan ruokaa minun eteeni, että minä näkisin
ja söisin hänen kädestänsä.
6. Niin Amnon pani levätä ja teeskeli itsensä sairaaksi. Kuin kuningas tuli
häntä katsomaan, sanoi Amnon kuninkaalle: tulkaan minun sisareni Tamar valmistamaan
minun eteeni kaksikin herkkua, että minä söisin hänen kädestänsä.
7. Niin lähetti David sanan Tamarille huoneesen ja antoi hänelle sanoa: mene
veljes Amnonin huoneesen ja valmista hänelle ruokaa.
8. Tamar meni veljensä Amnonin huoneesen, ja hän makasi vuoteessa; ja hän otti
taikinan, sotkui ja valmisti sen hänen silmäinsä edessä, ja kypsensi ne herkut.
9. Ja hän otti pannun ja kaasi hänen eteensä, vaan ei hän tahtonut syödä. Ja
Amnon sanoi: antakaat kaikki mennä ulos minun tyköäni; niin menivät kaikki ulos
hänen tyköänsä.
10. Niin sanoi Amnon Tamarille: kanna ruoka kamariin syödäkseni kädestäs. Niin
Tamar otti herkun, jonka hän valmistanut oli, ja kantoi kamariin veljensä Amnonin
tykö.
11. Ja kuin hän taritsi hänelle syödä, tarttui hän häneen ja sanoi hänelle:
tule minun sisareni ja makaa minun kanssani.
12. Mutta hän sanoi: ei, minun veljeni, älä minua häpäise! sillä ei niin pidä
tehtämän Israelissa. älä tee hulluutta.
13. Kuhunka minun pitäis häpiäni sälyttämän? Ja sinä tulisit niinkuin tyhmä
Israelissa. Puhu paremmin kuninkaan kanssa, sillä ei hän minua sinulta kiellä.
14. Mutta ei hän tahtonut kuulla häntä, vaan voitti hänen, häpäisi ja makasi
hänen.
15. Sitte vihasi Amnon häntä sangen suurella vihalla, niin että viha, jolla
hän häntä vihasi oli suurempi, kuin rakkaus ennen oli, jolla hän häntä rakasti.
Ja Amnon sanoi hänelle: nouse ja mene.
16. Mutta hän sanoi: eikö tämä pahuus ole suurempi kuin se toinen, jonka sinä
olet tehnyt minun kanssani, ettäs minun ajat ulos. Mutta ei hän tahtonut kuulla
häntä;
17. Vaan kutsui nuorukaisensa, joka häntä palveli ja sanoi: aja tämä ulos minun
tyköäni, ja sulje ovi kiinni hänen jälkeensä.
18. Ja hänen yllänsä oli kirjava hame; sillä senkaltaisilla hameilla olivat
kuninkaan tyttäret vaatetetut, niinkauvan kuin he olivat neitseet. Ja kuin hänen
palveliansa oli hänen ajanut ulos ja sulkenut oven hänen jälkeensä,
19. Heitti Tamar tuhkaa päänsä päälle, ja repäisi sen kirjavan hameen rikki,
joka hänen yllänsä oli, ja pani kätensä päänsä päälle, ja huusi mennessänsä.
20. Ja hänen veljensä Absalom sanoi hänelle: onko sinun veljes Amnon ollut sinun
kanssas? Ole ääneti sisareni: se on sinun veljes, älä sitä niin pane sydämees.
Niin Tamar jäi yksinäiseksi veljensä Absalomin huoneesen.
21. Ja kuin kuningas David kaikki nämät kuuli vihastui hän sangen suuresti.
22. Mutta Absalom ei puhunut Amnonille pahaa eli hyvää; vaan Absalom vihasi
Amnonia että hän häpäisi hänen sisarensa Tamarin.
23. Kahden vuoden perästä antoi Absalom kerittää lampaitansa BaalHatsarissa,
joka on Ephraimin tykönä; ja Absalom kutsui kaikki kuninkaan lapset.
24. Ja Absalom tuli myös kuninkaan tykö ja sanoi: katso, palveliallas ovat nyt
lammasten keritsiät: minä rukoilen, että kuningas palvelioinensa tulis palveliansa
tykö.
25. Mutta kuningas sanoi Absalomille: ei niin, poikani, älkäämme kaikki menkö,
ettemme tekisi sinulle vaivaa. Ja vaikka hän suuresti rukoili häntä, ei hän
kuitenkaan tahtonut mennä, vaan siunasi häntä.
26. Absalom sanoi: jollet sinä tule, niin salli veljeni Amnonin käydä meidän
kanssamme. Kuningas sanoi hänelle: mitä hän menee sinun kanssas?
27. Niin Absalom vaati häntä, että hän antoi Amnonin ja kaikki kuninkaan lapset
mennä heidän kanssansa.
28. Ja Absalom käski palvelioillensa ja sanoi: ottakaat vaari kuin Amnon tulee
iloiseksi viinasta ja minä sanon teille: lyökäät Amnon! niin tappakaat häntä,
älkäät peljätkö, sillä minä olen sen teille käskenyt, olkaat rohkiat ja miehuulliset
siihen.
29. Ja Absalomin palveliat tekivät Amnonille niinkuin Absalom käskenyt oli.
Niin kaikki kuninkaan lapset nousivat, ja jokainen istui muulinsa päälle ja
pakeni.
30. Ja kuin he vielä tiellä olivat, tuli sanoma Davidille, sanoen: Absalom on
lyönyt kaikki kuninkaan lapset, niin ettei yksikään heistä ole jäänyt.
31. Niin nousi kuningas ja repäisi vaatteensa rikki, ja heitti itsensä maahan;
ja kaikki palveliat, jotka seisoivat hänen ympärillänsä, repäisivät vaatteensa
rikki.
32. Niin vastasi Jonadab Simean Davidin veljen poika ja sanoi: älköön minun
Herrani ajatelko, että kaikki nuorukaiset kuninkaan lapsista ovat tapetut, vaan
ainoastansa Amnon on kuollut; sillä se on ollut Absalomin mielessä siitä päivästä,
kuin hän häpäisi hänen sisarensa Tamarin.
33. Niin älköön herrani kuningas panko sydämellensä, ajatellen, että kaikki
kuninkaan lapset ovat kuolleet; sillä Amnon on ainoastansa kuollut.
34. Ja Absalom pakeni; ja palvelia, joka vartiana oli, nosti silmänsä ja näki,
ja katso, suuri joukko kansaa tuli tiellä toinen toisensa perästä, vuoren sivulta.
35. Niin Jonadab sanoi kuninkaalle: katso, kuninkaan lapset tulevat; niinkuin
palvelias sanonut on, niin on myös tapahtunut.
36. Ja kuin hän puhunut oli, katso, kuninkaan lapset tulivat, korottivat äänensä
ja itkivät. Kuningas ja kaikki hänen palveliansa itkivät myös suurella itkulla.
37. Mutta Albsalom pakeni ja meni Talmain Gessurin kuninkaan Ammihudin pojan
tykö; mutta hän murehti poikansa tähden ne päivät.
38. Mutta sittekuin Absalom oli paennut ja matkustanut Gessuriin oli hän siellä
kolme ajastaikaa. 13.39 Ja sen jälkeen lakkasi kuningas David menemästä Absalomia
vastaan; sillä hän oli jo lohdutettu Amnonin jälkeen, joka kuollut oli.