1. Ja kuin David oli vähä käynyt alas vuoren kukkulalta, katso,
kohtasi hänen Ziba MephiBosetin palvelia kahdella satuloidulla aasilla, joiden
päällä oli kaksisataa leipää, ja sata rypälettä rusinoita, ja sata rypälettä
fikunia ja leili viinaa.
2. Niin sanoi kuningas Ziballe: mitäs näillä tahdot tehdä? Ziba sanoi: aasit
pitää oleman kuninkaan perheelle, joilla he ajaisivat, leivät ja fikunat palvelioille,
joista he söisivät, ja viina heidän juodaksensa, kuin he väsyvät korvessa.
3. Kuningas sanoi: kussa on herras poika? Ziba sanoi kuninkaalle: katso, hän
jäi Jerusalemiin, sillä hän sanoi: tänäpänä pitää Israelin huoneen antaman minulle
minun isäni valtakunnan.
4. Kuningas sanoi Ziballe: katso, kaikki mitä MephiBosetilla on, pitää sinun
oleman. Ziba sanoi: minä rukoilen nöyrästi, anna minun löytää armo sinun edessäs,
herrani kuningas.
5. Kuin kuningas David tuli Bahurimiin, katso, sieltä tuli yksi mies Saulin
huoneen suvusta, Simei nimeltä, Geran poika, se läksi ulos ja kiroili käydessänsä,
6. Ja paiskeli kiviä Davidin puoleen, ja kaikkia kuningas Davidin palvelioita
vastaan; sillä kaikki kansa ja kaikki väkevät olivat hänen oikialla ja vasemmalla
puolellansa.
7. Ja Simei sanoi näin kiroillessansa häntä: ulos, ulos tänne, sinä verikoira,
sinä Belialin mies!
8. Herra on maksanut sinulle kaiken Saulin huoneen veren, ettäs olet tullut
hänen siaansa kuninkaaksi. Ja Herra on antanut valtakunnan pojalles Absalomille;
ja katso, nyt sinä olet sinun pahuudessas, sillä sinä olet verikoira.
9. Silloin Abisai ZeruJan poika sanoi kuninkaalle: pitääkö tämän kuolleen koiran
kiroileman herraani kuningasta? Minä menen ja lyön häneltä pään pois.
10. Kuningas sanoi: te ZeruJan pojat, mitä minun on teidän kanssanne? Anna hänen
kirota; sillä Herra on hänelle sanonut: kiroile David. Kuka taitaa nyt sanoa:
miksis niin teet?
11. Ja David sanoi Abisaille ja kaikille palvelioillensa: katso, minun poikani,
joka minun kupeistani tullut on, seisoo minun henkeni perään: miksi ei siis
pidä myös Jeminin pojan? Antakaat hänen kiroilla, sillä Herra on hänelle sanonut.
12. Mahtaa tapahtua: Herra katsoo minun viheliäisyyttäni, ja Herra maksaa minulle
hyvällä, sen kun hän minua tänäpänä kiroilee.
13. Ja David meni väkinensä tietä myöten; mutta Simei kävi hänen kohdallansa
mäen viertä myöten, ja käyden kiroili, lasketti kiviä hänen puoleensa ja viskeli
multaa.
14. Ja kuningas vaelsi, ja kaikki kansa joka oli hänen kanssansa oli väsyksissä;
ja hän lepäsi siinä.
15. Mutta Absalom ja kaikki kansa, Israelin miehet, tulivat Jerusalemiin; ja
Ahitophel hänen kanssansa.
16. Kuin Husai Arkilainen Davidin ystävä tuli Absalomin tykö, sanoi hän Absalomille:
kuningas eläköön, kuningas eläköön!
17. Absalom sanoi Husaille: onko tämä sinun laupiutes ystävääs kohtaan? Miksi
et mennyt ystäväs kanssa?
18. Husai sanoi Absalomille: ei niin; mutta jonka Herra valitsee,ja tämä kansa,
ja kaikki Israelin miehet, hänen minä olen ja hänen kanssanssa minä pysyn.
19. Sitälikin, ketästä minun pitäis palveleman? eikö hänen poikansa edessä?
Niinkuin minä olen palvellut isäis edessä, niin minä myös tahdon olla sinun
edessäs.
20. Ja Absalom sanoi Ahitophelille: pitäkäät neuvoa, mitä meidän pitää tekemän?
21. Ahitophel sanoi Absalomille: makaa isäs jalkavaimoin kanssa, jotka hän on
jättänyt huonetta vartioitsemaan; niin koko Israel saa kuulla sinun tehneeksi
isäs haisemaan, ja kaikkein kädet vahvistetaan siitä, jotka sinun tykönäs ovat.
22. Niin tekivät he Absalomille majan katon päälle; ja Absalom makasi kaikkein
isänsä jalkavaimoin kanssa, kaiken Israelin nähden.
23. Kuin Ahitophel neuvoa antoi sillä ajalla, oli se niinkuin joku olis kysynyt
Jumalalta jostakin asiasta: kaikki niin olivat Ahitophelin neuvot niin Davidin
kuin Absalominkin tykönä.