1. Ja kuin kuningas istui huoneessansa, ja Herra oli hänelle
antanut levon kaikilta hänen vihollisiltansa, ympäristöllä,
2. Sanoi kuningas propheta Natanille: katso, minä asun sedripuisessa huoneessa,
ja Jumalan arkki asuu vaatetten keskellä.
3. Natan sanoi kuninkaalle: mene ja tee kaikki mitä sydämessäs on, sillä Herra
on sinun kanssas.
4. Mutta tapahtui sinä yönä, että Herran sana tuli Natan prophetan tykö ja sanoi:
5. Mene ja sano palvelialleni Davidille: Näin sanoo Herra: sinäkö minulle huoneen
rakennat asuakseni?
6. Sillä en minä ole asunut yhdessäkään huoneessa siitä päivästä, jona minä
Israelin lapset johdatin Egyptistä, tähän päivään asti; vaan minä olen vaeltanut
majoissa ja Tabernaklissa.
7. Kuhunka ikänä minä kaikkein Israelin lasten kanssa vaelsin, olenko minä ikänä
puhunut jonkun kanssa Israelin suvusta, jolle minä olen käskenyt kaita minun
kansaani Israelia ja sanonut: miksi ette ole minulle rakentaneet sedripuista
huonetta?
8. Sano siis nyt palvelialleni Davidille: Näin sanoo Herra Zebaot: minä olen
ottanut sinun lampurista kansani Israelin päämieheksi.
9. Ja minä olen sinun kanssas ollut, kussa ikänä sinä olet käynyt, ja olen hävittänyt
kaikki vihollises sinun edestäs, ja olen sinulle antanut suuren nimen niiden
suurten nimien jälkeen kuin ovat maan päällä.
10. Ja minä asetan Israelille minun kansalleni sian ja istutan hänen siinä asumaan,
ettei hän enää kulkiana olisi; ja jumalattomat ei pidä häntä enää niinkuin ennen
vaivaaman.
11. Ja siitä päivästä, jona minä asetin tuomarit Israelille minun kansalleni,
annoin minä sinulle levon kaikilta vihamiehiltäs; ja Herra ilmoittaa sinulle,
että Herra sinulle huoneen tehdä tahtoo.
12. Sittekuin sinun aikas on täytetty ja sinä lepäät isäis kanssa, herätän minä
sinun siemenes sinun jälkees, joka sinun ruumiistas tuleva on: ja minä vahvistan
hänen valtakuntansa.
13. Ja hän rakentaa minun nimelleni huoneen, ja minä vahvistan hänen vaItakuntansa
istuimen ijankaikkisesti.
14. Minä olen hänen isänsä, ja hän on minun poikani: kuin hän väärin tekee,
rankaisen minä häntä ihmisen vitsalla ja ihmisten lasten haavoilla.
15. Vaan minun laupiuteni ei pidä hänestä eriämän, niinkuin minä sen Saulista
eroitin, jonka minä otin sinun edestäs pois.
16. Mutta sinun huonees ja valtakuntas on pysyvä sinun edessäs ijankaikkisesti,
ja sinun istuimes pitää vahva oleman ijankaikkisesti.
17. Kaikkein näiden sanain jälkeen ja kaiken tämän näyn jälkeen puhui Natan
Davidille.
18. Niin tuli kuningas David ja pysähtyi Herran eteen, ja sanoi: kuka olen minä,
Herra, Herra, ja mikä on minun huoneeni, ettäs minun tähän asti saattanut olet;
19. Ja olet sen vielä vähäksi lukenut, Herra, Herra, mutta olet myös puhunut
palvelias huoneelle kaukaisista asioista: ja tämä on sen ihmisen laki, joka
on Herra Jumala.
20. Ja mitä Davidin pitää enää sinun kanssas puhuman? sillä sinä tunnet palvelias,
Herra, Herra.
21. Sinun sanas tähden ja sydämes jälkeen olet sinä nämät suuret asiat tehnyt,
ilmoittaakses palvelialles.
22. Sentähden olet sinä suuresti ylistetty, Herra Jumala! sillä ei yhtään ole
sinun vertaas, ja ei ole yhtään Jumalaa paitsi sinua, kaiken sen jälkeen, kuin
me olemme korvillamme kuulleet.
23. Ja kuka on niinkuin sinun kansas, niinkuin Israel, yksi kansa maan päällä,
jota Jumala on mennyt vapahtamaan kansaksensa, ja toimittamaan itsellensä nimeä
ja tekemään senkaltaisia suuria ja hirmuisia asioita sinun maallas, kansas edessä,
jonka sinä sinulles vapahdit Egyptistä, pakanain ja heidän jumalainsa seasta.
24. Ja sinä olet vahvistanut sinulles Israelin sinun kansakses ijankaikkisesti,
ja sinä Herra olet heidän Jumalaksensa tullut.
25. Niin vahvista siis, Herra Jumala, se sana ijankaikkisesti, jonkas palveliastas
ja hänen huoneestansa puhunut olet, ja tee niin kuin puhunut olet.
26. Niin sinun nimes tulee suureksi iankaikkisesta, että sanotaan: Herra Zebaot
on Israelin Jumala, ja sinun palvelias Davidin huone on pysyväinen sinun edessäs.
27. Sillä sinä Herra Zebaot Israelin Jumala olet avannut palvelias korvat, ja
sanonut: minä rakennan sinulle huoneen; sentähden löysi palvelias sydämessänsä,
että hän tämän rukouksen sinun tykönäs rukoilis.
28. Sentähden nyt Herra, Herra, sinä olet Jumala, ja sinun sanas ovat totuus:
sinä olet tämän hyvän puhunut palvelialles.
29. Niin rupee nyt siunaamaan palvelias huonetta, että se olis ijankaikkisesti
sinun edessäs; sillä sinä Herra, Herra, olet sen puhunut, niin siunattakoon
sinun siunauksellas palvelias huone ijankaikkisesti.