1. Herra, sinä olet minun Jumalani, sinua minä ylistän, minä
kiitän sinun nimeäs; sillä sinä teet ihmeitä: sinun vanhat aivoitukses ovat
uskolliset ja todet.
2. Sillä sinä teet kaupungin kiviraunioksi, sen vahvan kaupungin, että hän läjässä
on; muukalaisten palatsit, niin ettei ne enää ole kaupungit, eikä ikänä enää
rakenneta.
3. Sentähden kunnioittaa sinua väkevä kansa, urhoolliset pakanain kaupungit
pelkäävät sinua.
4. Sillä sinä olet heikkoin väkevyys ja köyhäin vahvuus heidän vaivoissansa:
myrskyssä turva, varjo helteessä, kuin tyrannit julmistuvat niinkuin raju-ilma
seinää vastoin.
5. Sinä nöyryytät muukalaisten metelin, niinkuin helteen kuivassa paikassa,
niinkuin helle pilven varjolla, niin tyrannein ilo painetaan alas.
6. Ja Herra Zebaot tekee kaikille kansoille tällä vuorella lihavan pidon, pidon
selkiästä viinasta, rasvasta, ytimestä ja puhtaasta viinasta.
7. Ja tällä vuorella on hän kääriliinan paneva pois, jolla kaikki ihmiset käärityt
ovat, ja peittovaatteen, jolla kaikki pakanat peitetyt ovat.
8. Sillä kuolema pitää nieltämän ijankaikkisesti, ja Herra, Herra on kyyneleet
pyyhkivä pois jokaisen kasvoista, ja on ottava kansansa häväistykset pois kaikissa
maakunnissa; sillä Herra on sen sanonut.
9. Silloin sanotaan: katso, tämä on meidän Jumalamme jota me odotamme, ja hän
auttaa meitä; tämä on Herra, häntä me odotamme, iloitaksemme ja riemuitaksemme
hänen autuudessansa.
10. Sillä Herran käsi lepää tällä vuorella; mutta Moab runnellaan sen alla,
niinkuin korret sotkutaan loassa.
11. Ja Herra hajoittaa kätensä heidän sekaansa, niinkuin uija hajoittaa uidaksensa;
ja hän on käsivarrellansa heidän prameutensa alentava.
12. Ja sinun muuries korkiat vahvistukset hän kallistaa, alentaa ja heittää
tomuun.