1. Korvet ja erämaat pitää iloitseman, ja autio sia pitää iloinen
oleman, ja niinkuin kukkanen kukoistaman.
2. Hän on kasvain vihoittava ja seisova riemuisna kaikessa ilossa ja riemussa;
sillä Libanonin kunnia annetaan hänelle, Karmelin ja Saronin kaunistus; ja he
näkevät Herran kunnian ja meidän Jumalan kauneuden.
3. Vahvistakaat väsyneet kädet, ja tuetkaat nääntyneet polvet.
4. Sanokaat heikkomielisille: olkaat turvassa ja älkäät peljätkö; katso, teidän
Jumalanne tulee kostamaan, Jumala, joka maksaa, hän tulee ja vapahtaa teidät.
5. Silloin avataan sokiain silmät, ja kuuroin korvat aukenevat.
6. Silloin rammat hyppäävät niinkuin peurat, ja mykkäin kieli pakahtuu kiitokseen;
sillä korvessa pitää vedet vuotaman, ja virrat erämaassa.
7. Ja karkia paikka pitää järveksi tuleman, ja kuiva maa kuohuvaksi vedeksi;
ja kuopassa, jossa kärme makasi, pitää heinän, ruovon ja kaislan oleman.
8. Siinä myös pitää matka ja tie oleman, joka pitää pyhäksi tieksi kutsuttaman,
ettei kenkään saastainen sitä vaeltaisi, ja se pitää heidän edessänsä oleman;
jota käydään, niin ettei tyhmäkään eksy.
9. Ei siellä jalopeura oleman pidä, eikä joku julma peto mene sitä myöten, eli
sieltä löydetä; vaan lunastetut sitä vaeltavat.
10. Herran lunastetut palajavat ja tulevat sen kautta riemulla Zioniin, ja ijankaikkinen
ilo on oleva heidän päänsä päällä. Ilon ja riemun he käsittävät, ja murhe ja
huokaus pitää pakeneman.