1. Katso, minun palveliani, minä häntä tuen, ja minun valittuni,
jossa minun sieluni mielistyi. Minä olen hänelle minun Henkeni antanut, hänen
pitää oikeuden saattaman pakanoille.
2. Ei hän huuda, eikä riitele, ja hänen ääntänsä ei kuulla kaduilla.
3. Särjettyä ruokoa ei hänen pidä murentaman, ja suitsevaista kynttilän sydäntä
ei pidä hänen sammuttaman; hän saattaa oikeuden totuudella.
4. Ei hänen pidä nurjan eikä hirmuisen oleman, sillä hänen pitää oikeuden maan
päälle säätämän; ja luodotkin pitää hänen lakiansa odottaman.
5. Näitä sanoo Herra Jumala, joka luo taivaat, ja venyttää ne, joka levittää
maan, ja hänen kasvonsa; joka kansalle, joka sen päällä on, hengittämisen antaa,
ja hengen niille, jotka siinä käyvät.
6. Minä Herra olen sinun kutsunut vanhurskaudessa, ja rupesin sinun kätees,
ja varjelin sinua, ja olen sinun antanut kansoille liitoksi ja pakanoille valkeudeksi.
7. Avaamaan sokiain silmiä, ja vankeja pelastamaan vankeudesta, ja tornista
niitä, jotka pimeydessä istuvat.
8. Minä Herra, se on minun nimeni: en minä anna toiselle kunniaani, enkä ylistystäni
epäjumalille.
9. Katso, entiset ovat tapahtuneet, ja vastuutista minä ilmoitan; ennenkuin
se tapahtuu, annan minä teidän sen kuulla.
10. Veisatkaat Herralle uutta veisua; hänen ylistyksensä on maailman äärestä,
jotka meressä vaellatte, ja mitä siinä on, luodot, ja jotka niissä asutte.
11. Huutakaat korkiasti, te korvet ja kaupungit niissä, ja ne kylät, joissa
Kedar asuu; riemuitkaan ne, jotka kallioissa asuvat, ja huutakaan vuorten kukkuloilta.
12. Antakaan Herralle kunnia, ja hänen nimensä luodoissa ilmoittakaan.
13. Herra käy niinkuin sankari ulos, hän herättää kiivautensa niinkuin sotamies;
hän riemuitsee ja huutaa, hän voittaa vihollisensa.
14. Vanhasta minä olen vaiti ollut, olin hiljainen ja pidätin itseni; mutta
nyt minä tahdon huutaa niinkuin synnyttäjä, minä tahdon hävittää ja kaikki niellä.
15. Minä hävitän vuoret ja kukkulat, ja annan kaikki heidän ruohonsa kuivua;
minä teen virrat luodoiksi, ja järvet kuivaan pois.
16. Mutta sokiat minä johdatan sitä tietä, jota ei he tiedä, minä vien heidät
niitä polkuja, joita ei he tunne; minä teen heille pimeyden valkeudeksi ja kolian
tasaiseksi, näitä tahdon minä heille tehdä, ja en hylkää heitä.
17. Mutta niiden pitää kääntymän takaperin, ja häpiään tuleman, jotka uskaltavat
epäjumaliin ja sanovat valetuille kuville: te olette meidän Jumalamme.
18. Kuulkaat, te kuurot, ja katsokaat, te sokiat, että te näkisitte.
19. Kuka on niin sokia kuin minun palveliani? ja kuka on niin kuuro kuin minun
käskyläiseni, jonka minä lähetän? Kuka on niin sokia kuin se täydellinen? ja
niin sokia kuin Herran palvelia?
20. Sinä näet paljon, ja et kuitenkaan pidä; korvat ovat avoimet, ja ei kenkään
kuule.
21. Kuitenkin suo Herra heille hyvää vanhurskautensa tähden, hän tekee lakinsa
suureksi ja kunnialliseksi.
22. Mutta se on raadeltu ja ryöstetty kansa; he ovat kaikki saadut kiinni kuopasta,
ja vankein huoneeseen lymytetyt; he ovat tehdyt saaliiksi, eikä ole yhtään auttajaa,
raadellut, ja ei kuitenkaan sano: tuo ne jälleen.
23. Kuka on teidän seassanne, joka näitä ottaa korviinsa? hän havaitkaan ja
kuulkaan, mitä tästedes tulee.
24. Kuka on Jakobin raatelukseksi antanut, ja Israelin ryöväreille? Eikö Herra
itse, jota vastaan me syntiä tehneet olemme? Ja ei he tahtoneet hänen teillänsä
vaeltaa, eikä totelleet hänen lakiansa.
25. Sentähden on hän heidän päällensä vuodattanut vihansa hirmuisuuden ja väkevän
sodan: ja on heidät sytyttänyt ympäri, mutta ei he tunteneet, ja hän sytytti
heitä, mutta ei he sitä ottaneet mieleensä.