1. Kuulkaat minua, te luodot, ja te kaukaiset kansat, ottakaat
vaari: Herra on minun äidin kohdusta kutsunut, hän muisti minun nimeni, kuin
minä vielä äitini kohdussa olin,
2. Ja teki minun suuni niinkuin terävän miekan, kätensä varjolla hän minua peitti;
ja pani minun kiiltaväksi nuoleksi; pisti minun viineensä,
3. Ja sanoi minulle: sinä olet minun palveliani; Israel, sinussa minä kunnioitetaan.
4. Mutta minä sanoin: hukkaan minä työtä tein, turhaan ja tyhjään minä tässä
kulutin väkeni; kuitenkin on minun asiani Herran kanssa, ja minun työni on minun
Jumalani kanssa.
5. Ja nyt sanoo Herra, joka loi minun äidin kohdusta itsellensä palveliaksi,
palauttamaan Jakobin hänelle, ettei Israel hukkuisi: sentähden olen minä kaunis
Herran edessä, ja minun Jumalani on minun väkevyyteni.
6. Ja hän sanoi: vähä se on, ettäs olet minun palveliani, korjaamassa Jakobin
sukukuntia, ja tuomassa jälleen Israelin hajoitettuja; mutta minä panin sinun
myös pakanain valkeudeksi, olemaan minun autuuteni hamaan maailman ääriin.
7. Näin puhuu Herra Israelin lunastaja, hänen Pyhänsä, ylönkatsotuille sieluille,
sille kansalle, josta me kauhistumme, sille palvelialle, joka tuimain herrain
alla on: kuningasten pitää näkemän ja nouseman, päämiesten pitää rukoileman
Herran tähden, joka uskollinen on, Israelin Pyhän tähden, joka sinun valinnut
on.
8. Näin sanoo Herra: minä olen sinun rukoukses otollisella ajalla kuullut, ja
olen autuuden päivänä sinua auttanut; ja olen varjellut sinua, ja liitoksi kansain
sekaan olen sinun säätänyt, korjaamaan maata, ja haaskatuita perimisiä omistamaan,
9. Sanomaan vangituille: menkäät ulos, ja jotka pimiässä ovat: tulkaat edes,
että he teiden ohessa heitänsä elättäisivät, ja saisivat joka kukkulalla elatuksensa.
10. Ei heidän pidä isooman eikä janooman, ei helle eikä aurinko pidä heitä polttaman;
sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä, ja vie heitä vesilähteille.
11. Ja minä panen kaikki vuoreni tieksi, ja minun polkuni pitää korotettaman.
12. Katso, nämät tulevat kaukaa, ja katso, nämät pohjan puolesta, nämät etelän
puolesta, ja muut Sinimin maalta.
13. Iloitkaat te taivaat, riemuitse sinä maa, kiittäkäät te vuoret ihastuksella;
sillä Herra on kansaansa lohduttanut, ja on raadollisiansa armahtanut.
14. Mutta Zion sanoo: Herra hylkäsi minun, Herra unohti minun.
15. Unohtaako vaimo lapsukaisensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? ja
vaikka hän unohtais, niin en minä kuitenkaan sinua unohda.
16. Katso, käsiini olen minä sinun pyhältänyt; sinun muuris ovat alati minun
silmäini edessä.
17. Sinun rakentajas rientävät; mutta sinun kukistajas ja hävittäjäs pitää pakeneman
sinusta pois.
18. Nosta silmäs ympäri ja katso, kaikki nämät kootut tulevat sinun tykös. Niin
totta kuin minä elän, sanoo Herra, sinun pitää kaikilla näillä niinkuin kaunistuksella
itses puettaman, ja sinä käärit ne ympärilles niinkuin morsian;
19. Sillä sinun autio, hävitetty ja turmeltu maas pitää silloin ahdas oleman
asuakses, kuin sinun raatelias sinusta kauvas pakenevat,
20. Niin että sinun hedelmättömyytes lapset pitää vielä korviis sanoman: ahdas
on minulla sia, istu puolees, että minäkin asuisin sinun tykönäs.
21. Mutta sinä olet sanova sydämessäs: kuka nämät minulle synnytti? sillä minä
olen hedelmätöin, yksinäinen, ajettu pois ja syösty ulos. Kuka nämät on minulle
kasvattanut? katso, minä olen yksinäni jätetty, kussa nämät silloin olivat?
22. Näin sanoo Herra, Herra: katso, minä nostan käteni pakanain puoleen, ja
korotan lippuni kansain puoleen, niin he tuovat edes helmassansa sinun poikias,
ja sinun tyttäriäs hartioilla kannetaan.
23. Ja kuninkaat pitää oleman sinun holhojas, ja heidän kuningattarensa sinun
imettäjäs, heidän pitää lankeeman kasvoillensa maahan sinun edessäs, ja nuoleskelemaan
sinun jalkais tomua. Silloin sinä tiedät, että minä olen Herra, ja ettei kenkään
tule häpiään, joka minua toivoo.
24. Otetaanko saalis väkevältä pois? taitaako joku päästää hurskaan vangit?
25. Sillä näin sanoo Herra: nyt pitää vangit väkevältä otettaman pois, ja tuimain
saalis irralle pääsemän; ja minä tahdon riidellä sinun riitaveljeis kanssa,
ja varjella sinun lapsias.
26. Ja minä annan sinun hävittäjäs syödä omaa lihaansa, ja heidän pitää juopuman
omasta verestänsä, niinkuin makiasta viinasta; ja kaikki liha pitää tietämän,
että minä olen Herra, sinun auttajas ja sinun lunastajas, Jakobin väkevä.