1. Siihen aikaan kuuli Herodes tetrarka Jesuksen
sanoman,
2. Ja sanoi palvelioillensa: tämä on Johannes Kastaja: hän on noussut kuolleista,
ja sentähden tekee hän senkaltaisia väkeviä töitä.
3. Sillä Herodes oli ottanut Johanneksen kiinni, sitonut ja vankiuteen pannut,
Herodiaksen, veljensä Philippuksen emännän tähden.
4. Sillä Johannes oli hänelle sanonut: ei sinulle ole luvallinen häntä pitää.
5. Ja kuin hän tahtoi hänen tappaa, pelkäsi hän kansaa; sillä he pitivät hänen
prophetana.
6. Mutta kun Herodeksen syntymäjuhlaa pidettiin, hyppäsi Herodiaksen tytär heidän
edessänsä; ja se kelpasi Herodekselle.
7. Sentähden lupasi hän hänelle vannotulla valalla antaa, mitä hän anois.
8. Mutta niinkuin hän äidiltänsä ennen neuvottu oli, anna minulle, hän sanoi,
tässä vadissa Johannes Kastajan pää.
9. Ja kuningas tuli murheelliseksi; mutta kuitenkin valan tähden ja niiden,
jotka ynnä atrioitsivat, käski hän antaa hänelle,
10. Ja lähetti leikkaamaan Johanneksen kaulaa tornissa.
11. Ja hänen päänsä kannettiin vadissa ja annettiin piialle, ja hän vei sen
äidillensä.
12. Ja hänen opetuslapsensa tulivat, ja ottivat pois hänen ruumiinsa, ja hautasivat
sen; ja menivät ja ilmoittivat Jesukselle.
13. Ja kuin Jesus sen kuuli, meni hän sieltä pois haahdella erämaahan yksinänsä.
Ja kuin kansa se kuuli, noudattivat he häntä jalkaisin kaupungeista.
14. Ja Jesus meni ulos, ja näki paljon kansaa, ja armahti heidän päällensä,
ja paransi heidän sairaitansa.
15. Mutta kun ehtoo tuli, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä, ja sanoivat:
tämä on erämaa, ja aika on jo kulunut: laske kansa, että he menisivät kyliin
itsellensä ruokaa ostamaan.
16. Niin Jesus sanoi heille: ei tarvitse heidän mennä pois: antakaat te heidän
syödä.
17. Mutta he sanoivat hänelle: ei meillä ole tässä enempi kuin viisi leipää
ja kaksi kalaa.
18. Hän sanoi: tuokaat minulle ne tänne.
19. Ja hän käski kansan istua ruoholle, ja otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa,
katsahti ylös taivaasen, kiitti, ja mursi, ja antoi leivät opetuslapsille, ja
opetuslapset antoivat kansalle. 20. Ja he söivät kaikki, ja ravittiin. Niin
he kokosivat tähteistä muruja, kaksitoistakymmentä koria täyteen.
21. Mutta niitä, jotka olivat syöneet, oli lähes viisituhatta miestä, ilman
vaimoja ja lapsia.
22. Ja kohta vaati Jesus opetuslapsiansa haahteen astumaan, ja menemään hänen
edellään toiselle rannalle, niinkauvan kuin hän kansan olis tyköänsä laskenut.
23. Ja kuin hän oli kansan laskenut, astui hän yksinänsä vuorelle rukoilemaan.
Ja kuin ehtoo joutui, oli hän siellä yksinänsä.
24. Mutta haaksi oli jo keskellä merta, ja ahdistettiin aalloilta; sillä vastatuuli
oli.
25. Mutta yöllä, neljännessä vartiossa, tuli Jesus heidän tykönsä, käyden merellä.
26. Ja kuin opetuslapset näkivät hänen merellä käyvän, peljästyivät he, ja sanoivat:
kyöpeli se on; ja huusivat pelvon tähden.
27. Niin Jesus puhui kohta heille ja sanoi: olkaat hyvässä turvassa! minä olen:
älkäät peljästykö.
28. Niin vastasi Pietari häntä ja sanoi: Herra, jos sinä olet, niin käske minun
tulla tykös vetten päällä.
29. Niin hän sanoi: tule! Ja Pietari astui ulos haahdesta ja kävi vetten päällä,
että hän menis Jesuksen tykö.
30. Ja kuin hän näki ankaran tuulen, niin hän peljästyi, ja rupesi vajoomaan,
huusi sanoen: Herra, auta minua!
31. Niin Jesus ojensi kohta kätensä, ja tarttui häneen, ja sanoi hänelle: oi
sinä heikko-uskoinen, miksis epäilit?
32. Kuin he astuivat haahteen, niin tuuli tyveni.
33. Mutta ne, jotka olivat haahdessa, tulivat ja kumarsivat häntä, ja sanoivat:
totisesti olet sinä Jumalan Poika.
34. Ja kuin he olivat menneet ylitse, tulivat he Genesaretin maalle.
35. Ja kuin sen paikan miehet tunsivat hänen, lähettivät he ympäri kaikkea sitä
maata, ja toivat hänen tykönsä kaikkinaisia sairaita,
36. Ja rukoilivat häntä, että he ainoastaan hänen vaatteensa palteeseen saisivat
ruveta. Ja kaikki, jotka siihen rupesivat, tulivat terveiksi.