1. Ja Simson meni alas Timnatiin, ja hän näki vaimon Timnatissa
Philistealaisten tytärten seassa.
2. Ja kuin hän tuli sieltä, sanoi hän isällensä ja äidillensä: minä näin vaimon
Timnatissa Philistealaisten tyttäristä: ottakaat se minulle emännäksi.
3. Ja hänen isänsä ja äitinsä sanoivat hänelle: eikö yhtään vaimoa ole veljeis
tytärten seassa ja kaikessa minun kansassani, ettäs menet ottamaan emäntää Philistealaisista,
jotka ovat ympärileikkaamattomat? Ja Simson sanoi isällensä: salli minulle tämä,
sillä hän kelpaa minun silmilleni.
4. Mutta hänen isänsä ja äitinsä ei tietäneet sen olevan Herralta; sillä hän
etsi tilaa Philistealaisia vastaan, ja Philistealaiset hallitsivat silloin Israelia.
5. Niin Simson meni isänsä ja äitinsä kanssa alas Timnatiin, ja he tulivat Timnatin
viinamäkein tykö, ja katso, nuori jalopeura tuli kiljuin häntä vastaan.
6. Ja Herran henki tuli voimalliseksi hänessä, ja hän repäisi sen kappaleiksi,
niinkuin hän olis vohlan reväissyt, ja ei ollut mitään hänen kädessänsä; ja
ei hän sanonut mitään isällensä eikä äidillensä, mitä hän tehnyt oli.
7. Kuin hän sinne alas tuli, puhutteli hän vaimoa, ja hän kelpasi Simsonille.
8. Ja muutamain päiväin perästä tuli hän jälleen ottamaan häntä, ja poikkesi
tieltä katsomaan jalopeuran raatoa, ja katso, kimalaispesä oli jalopeuran raadossa
ja hunajaa.
9. Ja hän otti sen käteensä tiellä käydessänsä syödäksensä, meni isänsä ja äitinsä
tykö ja antoi heidän myös sitä syödä; mutta ei hän ilmoittanut hunajaa ottaneensa
jalopeuran raadosta.
10. Ja kuin hänen isänsä tuli alas vaimon tykö, valmisti Simson siellä häät,
niinkuin nuoren väen tapa oli.
11. Ja kuin he näkivät hänen, antoivat he hänelle kolmekymmentä kansalaista,
hänen tykönänsä olemaan.
12. Mutta Simson sanoi heille: minä panen teidän eteenne arvoituksen, jos sen
minulle seitsemänä hääpäivänä oikein selitätte ja arvaatte, niin minä annan
teille kolmekymmentä paitaa ja kolmekymmentä vaatekertaa.
13. Mutta jollette taida sitä selittää minulle, niin teidän pitää antaman minulle
kolmekymmentä paitaa ja kolmekymmentä vaatekertaa. Ja he sanoivat hänelle: annas
meidän kuulla arvoitukses.
14. Ja hän sanoi heille: ruoka läksi syömäristä ja makeus väkevästä. Ja ei he
taitaneet kolmena päivänä arvoitusta selittää.
15. Ja seitsemäntenä päivänä puhuivat he Simsonin emännälle: houkuttele miestäs
ilmoittamaan meille arvoitusta, taikka me poltamme sinun ja sinun isäs huoneen
tulella. Sentähdenkö me olemme tänne kutsutut, että hän meidän hyvyytemme omistais,
elikkä ei?
16. Niin Simsonin emäntä itki hänen edessänsä ja sanoi: sinä olet minulle vihainen
ja et minua rakasta: sinä panit minun kansani lapsille arvoituksen, ja et minulle
sitä sanonut. Hän sanoi hänelle: katso, isälleni ja äidilleni en minä sitä ilmoittanut,
pitäiskö minun sen sinulle sanoman?
17. Ja hän itki hänen edessänsä kaikki ne seitsemän hääpäivää, ja seitsemäntenä
päivänä ilmoitti hän sen hänelle; sillä hän suuresti vaati häntä. Ja hän sanoi
kansansa lapsille arvoituksen.
18. Mutta seitsemäntenä päivänä ennen kuin aurinko laski, sanoivat kaupungin
miehet hänelle: mikä on hunajaa makiampi, ja mikä jalopeuraa väkevämpi? Hän
sanoi heille: jollette olisi kyntäneet minun vasikallani, ette olisi saaneet
tietää arvoitustani.
19. Ja Herran henki tuli voimalliseksi hänessä ja hän meni Askaloniin ja löi
siellä kolmekymmentä miestä, joiden vaatteet hän otti, ja antoi vaatekerrat
niille, jotka arvoituksen selittäneet olivat. Ja hän kovin julmistui vihassansa
ja meni ylös isänsä huoneeseen.
20. Mutta Simsonin emäntä huoli yhdelle kansalaisistansa, joka oli Simsonin
kumppani.