1. Ja kaikki Israelin lapset läksivät ulos ja kokosivat heitänsä
joukkoon niinkuin yksi mies, Danista BerSebaan asti, ja Gileadin maasta niin
Herran tykö Mitspaan.
2. Ja kaiken kansan päämiehet, kaikki Israelin sukukunnat seisoivat Jumalan
kansan seurakunnassa, neljäsataa tuhatta miekan vetävää jalkamiestä.
3. Ja BenJaminin lapset saivat kuulla Israelin lapset menneeksi ylös Mitspaan.
Ja Israelin lapset sanoivat: sanokaat, kuinka tämä pahateko on tapahtunut?
4. Niin vastasi Leviläinen, tapetun vaimon mies, ja sanoi: minä tulin Gibeaan,
joka on BenJaminissa, ja minun jalkavaimoni yöksi.
5. Ja Gibean asuvaiset nousivat minua vastaan ja piirittivät minun yöllä huoneessa,
jossa minä olin, ja tahtoivat tappaa minun ja häpäisivät jalkavaimoni, että
hän kuoli.
6. Niin minä otin jalkavaimoni ja jaoin kappaleiksi, ja lähetin ne kaikkiin
Israelin maan rajoihin: että he tekivät häpiällisen ja kauhian työn Israelissa.
7. Katso, te olette kaikki Israelin lapset tässä, pitäkäät neuvoa ja tehkäät
jotain tähän asiaan.
8. Niin kaikki kansa nousi niinkuin yksi mies ja sanoi: älkään meistä yksikään
menkö majaansa eikä kenkään poiketko huoneesensa;
9. Mutta sen me nyt teemme Gibeaa vastaan, me heitämme arpaa häntä vastaan,
10. Ja otamme kymmenen miestä sadasta ja sata tuhannesta ja tuhannen kymmenestätuhannesta,
kaikista Israelin sukukunnista, ottamaan kansalle ravintoa, tulemaan ja tekemään
Gibealle, joka BenJaminissa on, kaiken sen hulluuden jälkeen, kuin he ovat tehneet
Israelissa.
11. Niin kokosivat heitänsä kaikki Israelin miehet kaupunkiin, niinkuin yksi
mies, ja tekivät liiton keskenänsä.
12. Ja Israelin sukukunnat lähettivät miehiä kaikkein BenJaminin sukukuntain
tykö, ja käskivät heille sanoa: mikä pahateko tämä on, joka teidän seassanne
on tapahtunut?
13. Antakaat siis nyt ne ilkiät miehet Gibeasta, meidän tappaaksemme ja ottaaksemme
pahuutta Israelista pois. Mutta BenJaminin lapset ei tahtoneet kuulla veljeinsä
Israelin lasten ääntä.
14. Vaan BenJaminin lapset kokosivat heitänsä kaupungeista Gibeaan, menemään
ulos sotaan Israelin lapsia vastaan.
15. Ja olivat sinä päivänä luetut BenJaminin lapset kaupungeista kuusikolmattakymmentä
tuhatta miestä, jotka miekkaa vetivät ulos, ilman Gibean asuvaisia, joita oli
seitsemänsataa valittua miestä.
16. Ja kaiken sen kansan seassa oli seitsemänsataa valittua miestä, jotka olivat
vasenkätiset, ja taisivat kaikki nämät lingolla osata hiuskarvaan, niin ettei
he hairahtuneet.
17. Mutta Israelin miehiä, ilman BenJaminilaisia oli neljäsataa tuhatta, jotka
miekkaa vetivät ulos, ja olivat kaikki vahvat sotamiehet.
18. Ja Israelin lapset nousivat ja menivät Jumalan huoneesen, ja kysyivät Jumalalta,
sanoen: kuka menee meidän edellämme alkamaan sotaa BenJaminin lapsia vastaan?
Herra sanoi: Juudan pitää alkaman.
19. Ja Israelin lapset nousivat aamulla ja sioittivat itsensä Gibean eteen.
20. Israelin miehet menivät sotaan BenJaminin kanssa, ja Israelin miehet sääsivät
sodan heitä vastaan Gibeassa.
21. Ja BenJaminin lapset läksivät Gibeasta ja löivät sinä päivänä Israelista
kaksikolmattakymmentä tuhatta miestä ketoon.
22. Ja Israelin kansan miehet vahvistivat heitänsä ja valmistivat itsensä taas
sotimaan siinä paikassa, jossa he olivat ensimmäisenäkin päivänä valmiit.
23. Ja Israelin lapset menivät ylös ja itkivät Herran edessä ehtoosen asti,
ja kysyivät Herralta, sanoen: pitääkö meidän vielä menemän sotimaan BenJaminin
lasten, meidän veljeimme kanssa? Herra sanoi: menkäät heitä vastaan.
24. Ja Israelin lapset kävivät edes toisena päivänä BenJaminin lapsia vastaan;
25. Ja BenJaminilaiset läksivät Gibeasta toisena päivänä heitä vastaan ja löivät
vielä nyt kahdeksantoistakymmentä tuhatta miestä Israelin lapsista maahan, jotka
kaikki miekkaa vetivät ulos.
26. Silloin menivät kaikki Israelin lapset ja kaikki kansa ylös ja tulivat Jumalan
huoneesen, itkivät ja oleskelivat siellä Herran edessä, ja paastosivat sen päivän
ehtoosen asti, ja uhrasivat polttouhria ja kiitosuhria Herran edessä.
27. Ja Israelin lapset kysyivät Herralta; ja Jumalan liitonarkki oli siihen
aikaan siellä.
28. Ja Pinehas Eleatsarin poika, Aaronin pojan, seisoi hänen edessänsä sillä
ajalla ja sanoi: pitääkö meidän vielä menemän sotimaan BenJaminin lapsia meidän
veljiämme vastaan, taikka pitääkö meidän lakkaaman? Herra sanoi: menkäät sinne,
huomenna minä annan heidät teidän käsiinne.
29. Ja Israelin lapset panivat väijytykset joka taholta Gibean ympärille.
30. Ja Israelin lapset menivät kolmantena päivänä BenJaminin lapsia vastaan
ja asettivat heitänsä Gibeaa vastaan, niinkuin he ennenkin kaksi kertaa tekivät.
31. Niin menivät BenJaminin lapset kansaa vastaan, ja erkausivat kaupungista,
rupesivat lyömään ja haavoittamaan monikahtoja kansasta, niinkuin ennenkin niillä
kahdella erällä, kedolla kahden tien päällä, joista yksi menee BetEliin ja toinen
Gibeaan, liki kolmekymmentä miestä Israelista.
32. Niin BenJaminin lapset sanoivat: he ovat lyödyt meidän edessämme niinkuin
ennenkin. Vaan Israelin lapset sanoivat: paetkaamme ja houkutelkaamme heitä
kaupungista ulos teiden päälle.
33. Niin nousivat kaikki miehet Israelista, jokainen siastansa, ja asettivat
heitänsä BaalTamariin; ja Israelin väijyjät nousivat siastansa Gabaan luolasta.
34. Ja kymmenentuhatta valittua miestä kaikesta Israelista tuli Gibeaa vastaan,
ja sota tuli sangen raskaaksi; mutta ei ne tietäneet onnettomuuden heitä lähestyvän.
35. Ja Herra löi BenJaminin Israelin edestä, niin että Israelin lapset sinä
päivänä löivät viisikolmattakymmentä tuhatta ja sata miestä BenJaminista, jotka
kaikki miekkaa vetivät ulos.
36. Mutta kuin BenJaminin lapset näkivät heitänsä lyödyksi, antoivat Israelin
miehet heille siaa; sillä he uskalsivat väijytyksensä päälle, jotka he olivat
asettaneet liki Gibeaa.
37. Ja väijyjät kiiruhtivat, karkasivat Gibeaan, menivät ja löivät koko kaupungin
miekan terällä.
38. Ja Israelin miehillä oli määrätty aika keskenään väijyjäin kanssa, lyödä
heitä miekalla, koska savu nousi kaupungista.
39. Kuin Israelin miehet käänsivät itsensä sotaan, ja BenJaminilaiset rupesivat
lyömään ja haavoittamaan Israelia, liki kolmekymmentä miestä, niin he sanoivat:
tosin he ovat lyödyt meiltä, niinkuin entisessäkin tappeluksessa.
40. Niin rupesi savu käymään kohdastansa kaupungista ylös ja BenJaminilaiset
palasivat takaperin, ja katso, koko kaupungista savu kävi ylös taivasta kohden.
41. Ja Israelin miehet käänsivät itsensä, ja BenJaminin miehet hämmästyivät;
sillä he näkivät, että heitä onnettomuus lähestyi.
42. Ja he käänsivät itsensä Israelin miesten edessä korven tielle; mutta sota
saavutti heidät: sitälikin niitä jotka kaupungeista olivat, surmasivat he siellä.
43. Ja ne piirittivät BenJaminin, ja ajoivat takaa Menuaan asti, ja tallasivat
niitä Gibean kohdalla, auringon ylenemistä päin.
44. Ja BenJaminista lankesi kahdeksantoistakymmentä tuhatta miestä, jotka kaikki
olivat vahvat sotamiehet.
45. Niin käänsivät he itsensä ja pakenivat korpeen päin Rimmonin vuorelle, mutta
sillä tiellä löivät he viisituhatta miestä, ja ajoivat heitä takaa Gibeoniin
asti, ja löivät heistä kaksituhatta miestä.
46. Ja kaikki jotka sinä päivänä BenJaminista lankesivat, olivat viisikolmattakymmentä
tuhatta miestä, jotka miekkaa vetivät ulos, ja olivat kaikki vahvat sotamiehet.
47. Ainoasti kuusisataa miestä käänsi itsensä ja pakeni jälleen korpeen Rimmonin
vuorelle, ja jäivät Rimmonin vuorelle neljäksi kuukaudeksi.
48. Ja Israelin lapset tulivat jällensä BenJaminin lasten tykö ja löivät ne
kaupungista miekan terällä, sekä kansan että eläimet, ja kaikki mitä he löysivät;
ja kaikki kaupungit jotka he löysivät, polttivat he tulella.