1. Mutta Abimelek, JerubBaalin poika, meni Sikemiin äitinsä
veljein tykö, puhui heille ja koko äitinsä isän huoneen sukukunnalle ja sanoi:
2. Puhukaat nyt kaikkein päämiesten korvissa Sikemissä: mikä teille on parempi,
että seitsemänkymmentä miestä, kaikki JerubBaalin pojat, hallitsevat teitä,
eli jos yksi mies hallitsee teitä? Ja muistakaat, että minä olen teidän luunne
ja lihanne.
3. Niin puhuivat hänen äitinsä veljet kaikki nämät sanat hänestä kaikkein Sikemin
päämiesten korvissa; ja heidän sydämensä käännettiin AbiMelekin jälkeen, sillä
he sanoivat: hän on meidän veljemme.
4. Ja he antoivat hänelle seitsemänkymmentä hopiapenninkiä BaalBeritin huoneesta,
joilla AbiMelek palkkasi itsellensä valtojamia ja joutilaita miehiä, jotka häntä
seurasivat,
5. Ja hän tuli isänsä huoneesen Ophraan, ja murhasi seitsemänkymmentä veljeänsä,
JerubBaalin poikaa, yhden kiven päällä. Mutta Jotam, nuorin JerubBaalin pojista
jäi; sillä hän kätki itsensä.
6. Ja kaikki päämiehet Sikemistä ja koko Millon huone kokoontuivat, ja menivät
ja asettivat Abimelekin kuninkaaksi korkian tammen tykönä, joka Sikemissä on.
7. Kuin tämä sanottiin Jotamille, meni hän pois ja seisoi Gerisimin vuoren kukkulalla,
korotti äänensä ja huusi ja sanoi heille: kuulkaat minua, te Sikemin päämiehet,
että Jumala myös kuulis teitä:
8. Puut menivät kerran yksimielisesti voitelemaan itsellensä kuningasta ja sanoivat
öljypuulle: ole meidän kuninkaamme. 9. Mutta öljypuu vastasi heitä: pitääkö
minun luopuman lihavuudestani, jolla * sekä jumalia ja myös ihmisiä minussa
kunnioitetaan, ja menemän ja korottaman itseni puiden ylitse?
10. Niin puut sanoivat fikunapuulle: tule sinä ja ole meidän kuninkaamme.
11. Mutta fikunapuu sanoi heille: pitääkö minun luopuman makeudestani ja parhaasta
hedelmästäni, ja menemän ja korottaman itseni puiden ylitse?
12. Niin sanoivat puut viinapuulle: tule sinä ja ole meidän kuninkaamme.
13. Mutta viinapuu sanoi heille: pitääkö minun luopuman viinastani, joka sekä
jumalat että ihmiset * ilahuttaa, ja menemän ja korottaman itseni puiden ylitse?
14. Niin sanoivat kaikki puut orjantappuralle: tule sinä ja ole meidän kuninkaamme.
15. Ja orjantappura sanoi puille: onko se tosi, että tahdotte minua voidella
teillenne kuninkaaksi, niin tulkaat ja levätkäät minun varjoni alla. Mutta jos
ei, niin lähtekään tuli orjantappurapensaasta ja polttakaan sedripuut Libanonissa.
16. Oletteko te siis nyt oikein ja toimellisesti tehneet, kuin AbiMelekin kuninkaaksi
teitte, ja oletteko te oikein tehneet JerubBaalia ja hänen huonettansa vastaan?
Ja oletteko niin tehneet häntä vastaan kuin hän ansaitsikin teiltä?
17. Että minun isäni on teidän edessänne sotinut ja antanut henkensä alttiiksi,
vapahtaaksensa teitä Midianilaisten kädestä.
18. Ja te olette nousseet minun isäni huonetta vastaan tänäpänä ja olette tappaneet
hänen poikansa, seitsemänkymmentä miestä yhden kiven päällä; ja teitte teillenne
AbiMelekin, hänen piikansa pojan, kuninkaaksi Sikemin päämiesten ylitse, että
hän teidän veljenne on.
19. Jos olette oikein ja toimellisesti tehneet JerubBaalia ja hänen huonettansa
vastaan tänäpänä, niin iloitkaat AbiMelekistä, ja hän myös iloitkaan teistä.
20. Mutta jollei, niin lähteköön tuli AbiMelekistä ja polttakoon Sikemin päämiehet
ja Millon huoneen; lähteköön myös tuli Sikemin päämiehistä ja Millon huoneesta
ja polttakoon AbiMelekin.
21. Ja Jotam pakeni ja vältti, ja meni Beeraan ja asui siellä veljensä AbiMelekin
tähden.
22. Kuin AbiMelek jo kolme vuotta oli hallinnut Israelia,
23. Lähetti Jumala pahan hengen AbiMelekin ja Sikemin päämiesten välille: ja
Sikemin päämiehet asettivat itsensä AbiMelekiä vastaan;
24. Että se vääryys, jonka hän teki seitsemällekymmenelle JerubBaalin pojalle,
ja heidän verensä tulis ja pantaisiin AbiMelekin heidän veljensä päälle, joka
heidät oli murhannut, ja Sikemin päämiesten päälle, jotka olivat vahvistaneet
hänen kätensä veljiänsä murhaamaan.
25. Ja Sikemin päämiehet panivat väijyjiä vuorten kukkoille häntä vastaan, ja
he ryöväsivät tiellä kaikki, jotka siitä matkustivat; ja se ilmoitettiin AbiMelekille.
26. Niin tuli Gaal Ebedin poika ja hänen veljensä, ja menivät Sikemiin; ja Sikemin
päämiehet uskalsivat hänen päällensä,
27. Ja menivät kedolle, ja poimivat viinamäkensä ja sotkuivat, ja iloiten veisasivat,
ja menivät jumalansa huoneeseen, söivät ja joivat, ja kirosivat AbiMelekiä.
28. Ja Gaal Ebedin poika sanoi: mikä on AbiMelek ja mikä on Sikem, että me häntä
palvelemme? eikö hän ole JerubBaalin poika, ja Sebul hänen päämiehensä? Palvelkaat
paremmin Hemorin Sikemin isän miehiä: miksi meidän pitää häntä palveleman?
29. Jumala tekis että kansa olis minun käteni alla, että minä ajaisin AbiMelekin
ulos. Niin sanottiin AbiMelekille: enennä sotajoukkos ja käy ulos.
30. Kuin Sebul, kaupungin päämies, kuuli Gaalin, Ebedin pojan, sanan, vihastui
hän sangen suuresti.
31. Ja lähetti sanansaattajat AbiMelekille salaisesti, sanoen: Katso, Gaal,
Ebedin poika ja hänen veljensä tulivat Sikemiin, tekemään kaupunkia sinulle
vastahakoiseksi.
32. Niin nouse nyt yöllä, sinä ja sinun väkes, joka myötäs on, ja väijy kedolla;
33. Ja aamulla, kuin aurinko nousee, ole varhain ylhäällä ja karkaa kaupungin
päälle. Ja kuin hän ja se kansa, joka hänen myötänsä on, tulevat sinun tykös,
niin tee hänen kanssansa niinkuin sinun kätes löytää.
34. AbiMelek nousi yöllä ja kaikki kansa, joka hänen seurassansa oli, ja asetti
vartian Sikemin eteen neljään joukkoon.
35. Ja Gaal, Ebedin poika, kävi kaupungin portin eteen; mutta AbiMelek nousi
väijymisestänsä sen väen kanssa, joka hänen myötänsä oli.
36. Kuin Gaal näki kansan, sanoi hän Sebulille: katso, tuolta tulee kansan joukko
alas vuorten kukkoilta. Ja Sebul sanoi hänelle: sinä näet vuorten varjon niinkuin
ihmiset.
37. Gaal puhui taas ja sanoi: katso, tuolta tulee kansan joukko alas keskeltä
maata ja yksi joukko tulee Noituustammen tieltä.
38. Niin sanoi Sebul hänelle: kussa on nyt sinun suus, joka sanoi: kuka on AbiMelek,
että meidän häntä palveleman pitää? eikö tämä ole se kansa, jonkas olet katsonut
ylön? käy nyt ulos ja sodi häntä vastaan.
39. Ja Gaal meni Sikemin päämiesten edellä ja soti AbiMelekiä vastaan.
40. Mutta AbiMelek ajoi häntä takaa, ja hän pakeni hänen edestänsä; ja monta
lankesi lyötynä kaupungin porttiin saakka.
41. Ja AbiMelek oli Arumassa; mutta Sebul ajoi Gaalin ja veljensä ulos, niin
ettei he saaneet olla Sikemissä.
42. Ja aamulla läksi kansa kedolle; ja kuin AbiMelek sen sai tietää,
43. Otti hän kansan ja jakoi kolmeen osaan, ja asetti väijytyksen kedolle. Kuin
hän siis näki, että kansa läksi kaupungista ulos, lankesi hän heidän päällensä
ja löi heidät.
44. Mutta AbiMelek sen joukon kanssa, joka hänen seurassansa oli, lankesi heidän
päällensä, ja kävivät kaupungin porttiin saakka, ja ne kaksi joukkoa lankesivat
niiden päälle, jotka kedolla olivat, ja löivät heidät.
45. Sitte soti AbiMelek kaupunkia vastaan kaiken sen päivän, ja voitti kaupungin,
ja tappoi kansan, joka siellä oli, ja kukisti kaupungin, ja kylvi suolaa sen
päälle.
46. Kuin kaikki päämiehet, jotka Sikemin tornissa asuivat, sen kuulivat, menivät
he linnaan jumalan Beritin huoneesen.
47. Ja AbiMelekille ilmoitettiin kaikki Sikemin tornin päämiehet kokoontuneeksi.
48. Niin meni AbiMelek ylös Salmonin vuorelle, hän ja kaikki kansa joka hänen
seurassansa oli, ja AbiMelek otti kirveen käteensä ja hakkasi oksan puusta,
pani olallensa ja kantoi sen, ja sanoi kansalle, joka hänen seurassansa oli:
mitä te näitte minun tekevän, se myös te nopiasti tehkäät niinkuin minäkin.
49. Ja hakkasi myös kaikki kansa itsekukin oksansa ja seurasi AbiMelekiä, ja
heittivät ne linnan päälle, ja polttivat niillä linnan tulessa; niin että myös
kaikki Sikemin tornin päämiehet kuolivat, lähes tuhannen miestä ja vaimoa.
50. Niin AbiMelek meni Tebetseen, piiritti ja voitti sen.
51. Mutta siinä oli vahva torni keskellä kaupunkia, johonka kaikki pakenivat
sekä miehet että vaimot ja kaikki kaupungin päämiehet, ja sulkivat kiinni perässänsä,
ja kiipesivät tornin katon päälle.
52. Sitte tuli AbiMelek tornin tykö, soti sitä vastaan, ja tuli tornin oven
eteen, sitä tulella polttamaan.
53. Mutta yksi vaimo heitti myllynkiven kappaleen AbiMelekin päähän ja löi hänen
pääkallonsa rikki.
54. Sitte kutsui AbiMelek nopiasti palveliansa, joka kantoi hänen aseitansa,
ja sanoi hänelle: vedä miekkas ulos ja tapa minua, ettei minusta sanottaisi:
vaimo tappoi hänen; niin pisti palvelia hänen lävitse, ja hän kuoli.
55. Ja kuin Israelin miehet näkivät AbiMelekin kuolleeksi, menivät he itsekukin
paikallensa.
56. Ja näin maksoi Jumala AbiMelekille sen pahuuden, minkä hän teki isäänsä
vastaan, että hän tappoi seitsemänkymmentä veljeänsä.
57. Niin myös kaiken sen pahuuden, minkä Sikemin miehet tekivät, antoi Jumala
tulla heidän päänsä päälle; ja heidän päällensä tuli Jotamin JerubBaalin pojan
kirous.