1 Tiedätkö sinä, milloin vuorikauris vasoo,
hoivaatko sinä synnyttävää peuraa?
2 Tiedätkö sinä niiden oikean hetken,
lasketko sinä, milloin kuukausien määrä täyttyy?
3 Ne kyyristyvät maahan, synnyttävät poikasensa,
ja kohta niiden tuskat ovat ohi.
4 Vasat kasvavat ja varttuvat, lähtevät omille teilleen eivätkä palaa.

5 Kuka lähetti villiaasin vapaana juoksemaan,
kuka sen pelasti juhdan ikeeltä?
6 Minä annoin sille asuttavaksi aron,
olinpaikaksi suolaisen aavikon.
7 Se halveksii kaupungin hälinää,
ei se tottele ajajan huutoja.
8 Vuorille se tähyää, siellä ovat sen laitumet! Sieltä se etsii kaikkea vihreää.

Oletko taivuttanut villihärän tottelemaan?

9 Suostuuko villihärkä sinua palvelemaan
tai yöpymään sinun syöttöruuhesi ääressä?
10 Ohjaatko sinä sitä köydellä pellon vaolle,
äestääkö se laakson peltoja sinun talutusnuorassasi?
11 Sen voimat ovat suuret, mutta voitko luottaa
siihen,
voitko panna sen tekemään työt puolestasi?
12 Uskotko, että sen avulla saat satosi talteen, sekö tuo viljasi puimatantereelle?

Sinäkö loit strutsin, nopeasti juoksevan linnun?

13 Rajusti lyö strutsi siivillään,
mutta eivät ne ole niin kuin haukan tai haikaran
siivet:
14 maahan se laskee munansa
ja antaa niiden hautua hiekan lämmössä.
15 Se ei ajattele, että ne voivat murskautua
askelen alla,
että jokin eläin voi ne tallata.
16 Se on poikasilleen tyly,
aivan kuin ne eivät sen omia olisikaan,
se ei tunnu välittävän,
vaikka kaikki sen vaiva olisi ollut turhaa.
17 Jumala epäsi siltä viisauden,
ei suonut sille ymmärrystä.
18 Mutta kun se kiitää kaula ojossa, se saattaa häpeään niin ratsun kuin ratsastajan.

Sinäkö annoit hevoselle voiman?

19 Sinäkö annoit hevoselle sen voiman,
sinäkö annoit sille hulmuavan harjan?
20 Sinäkö opetit sen hyppimään kuin heinäsirkka?
Mahtavasti, pelottavasti se korskuu,
21 innoissaan se kuopii maata tasangolla,
uljaana se ryntää taisteluun.
22 Se pitää pelkoa pilkkanaan, se ei säiky
eikä se pakene miekan tieltä.
23 Sen yläpuolella rämisee nuoliviini,
välkkyy keihäs ja sotakirves.
24 Kiihtymyksestä vavahdellen se ahmii taivalta,
mikään ei sitä pidättele, kun sotatorvi soi.
25 Kun torvi soi, se hirnuu: "Hahaa!" Jo kaukaa se vainuaa sodan tuoksinan, päälliköiden huudot ja taistelun jylyn.

Sinäkö nostat haukan korkeuksiin?

26 Sinunko viisautesi nostaa taivaalle haukan,
kun se levittää siipensä etelätuuleen?
27 Sinunko käskystäsi kotka nousee korkeuksiin
ja rakentaa pesänsä tavoittamattomiin?
28 Kalliolla se asustaa, viettää yönsä siellä,
kielekkeellä, jonne ei pääsyä ole.
29 Sieltä se tähystää syötävää,
kaukaa sen silmät tavoittavat saaliin.
30 Kiihkeästi sen poikaset ahmivat verta! Missä on ruumiita, sinne se rientää.

39:5

Job 24:5

39:9

4. Moos. 24:8

39:16

Valit. 4:3

39:30

Hab. 1:8; Matt. 24:28; Luuk. 17:37