1. Niin Nahas Ammonilainen meni ja piiritti Jabesta Gileadissa;
niin kaikki Jabeksen miehet sanoivat Nahakselle: tee liitto meidän kanssamme,
niin me palvelemme sinua.
2. Mutta Nahas Ammonilainen vastasi heitä: tällä tavalla teen minä liiton teidän
kanssanne, että minä jokaisen teidän oikian silmännne puhkaisen, ja teen teidät
häväistykseksi kaikessa Israelissa.
3. Niin sanoivat hänelle Jabeksin vanhimmat: anna meille seitsemän päivää aikaa,
että me lähettäisimme sanoman kaikille Israelin maan rajoille: ja jollei yhtäkään
ole, joka meidät vapahtaa, niin me tulemme sinun tykös ulos.
4. Niin tulivat sanansaattajat Saulin tykö Gibeaan ja puhuivat nämät kansan
korvain kuullen; niin kaikki kansa korotti äänensä ja itki.
5. Ja katso, Saul tuli kedolta käyden härkäinsä jälessä ja sanoi: mikä kansan
on, että he itkevät? Niin he juttelivat hänelle Jabeksen miesten asian.
6. Ja Jumalan henki tuli Saulissa voimalliseksi, kuin hän oli kuullut nämät
sanat, ja hänen vihansa sangen suuresti julmistui.
7. Niin otti hän parin härkiä ja leikkasi ne kappaleiksi, ja lähetti kaikkiin
Israelin rajoihin sanansaattajain kautta ja käski sanoa: joka ei lähde Saulin
ja Samuelin jälkeen, hänen härjillensä pitää näin tehtämän. Niin Herran pelko
lankesi kansan päälle, että he läksivät ulos niinkuin yksi mies.
8. Ja hän luki heitä Besekissä. Ja Israelin lapsia oli kolmesataa tuhatta miestä,
mutta Juudan lapsia kolmekymmentä tuhatta.
9. Ja he sanoivat sanansaattajille, jotka tulleet olivat: sanokaat näin Jabeksen
miehille Gileadissa: huomenna te saatte avun, kuin päivä on palavimmillansa.
Niin sanansaattajat tulivat ja ilmoittivat sen Jabeksen miehille; ja he ihastuivat.
10. Ja Jabeksen miehet sanoivat: huomenna me käymme teidän tykönne ulos, tehdäksenne
meidän kanssamme, niinkuin teille kelpaa.
11. Niin Saul jakoi toisena päivänä huomeneltain kansan kolmeen joukkoon, ja
he tulivat huomenvartiossa sisälle keskelle leiriä ja löivät Ammonilaisia siihenasti
kuin päivä tuli palavimmaksi; ja ne jotka jäivät, hajoitettiin, niin ettei kahta
heistä yhteen jäänyt.
12. Niin kansa sanoi Samuelille: kutka ne ovat jotka sanoivat: pitääkö Saul
meitä hallitseman? Antakaat niiden tulla edes tappaaksemme.
13. Niin sanoi Saul: ei tänäpänä pidä yhdenkään kuoleman, sillä tänäpänä on
Herra tehnyt autuuden Israelissa.
14. Niin sanoi Samuel kansalle: tulkaat, käykäämme Gilgaliin ja uudistakaamme
siellä kuninkaan valtakunta.
15. Niin kaikki kansa meni Gilgaliin, ja Saul tehtiin siellä kuninkaaksi Herran
edessä Gilgalissa; ja he uhrasivat siellä kiitosuhria Herran edessä. Niin Saul
ja kaikki Israelin miehet iloitsivat sangen suuresti.