1. Ja kärme oli kavalin kaikkia eläimiä maan päällä, jotka Herra
Jumala tehnyt oli, ja se sanoi vaimolle: sanoiko Jumala, älkäät syökö kaikkinaisista
puista Paradisissa?
2. Niin vaimo sanoi kärmeelle: me syömme niiden puiden hedelmistä, jotka ovat
Paradisissa;
3. Mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä Paradisia, on Jumala sanonut:
älkäät syökö siitä, ja älkäät ruvetko siihen, ettette kuolis.
4. Niin kärme sanoi vaimolle: ei suinkaan pidä teidän kuolemalla kuoleman.
5. Vaan Jumala tietää, että jona päivänä te syötte siitä, aukenevat teidän silmänne,
ja te tulette niinkuin Jumala, tietämään hyvän ja pahan.
6. Ja vaimo näki siitä puusta olevan hyvän syödä, ja että se oli ihana nähdä
ja suloinen puu antamaan ymmärryksen: ja otti sen hedelmästä ja söi, ja antoi
miehellensä siitä, ja hän söi.
7. Silloin aukenivat molempain heidän silmänsä, ja äkkäsivät, että he olivat
alasti; ja sitoivat yhteen fikunalehtiä, ja tekivät heillensä peitteitä.
8. Ja he kuulivat Herran Jumalan äänen, joka käyskenteli Paradisissa, kuin päivä
viileäksi tuli. Ja Adam lymyi emäntinensä Herran Jumalan kasvoin edestä puiden
sekaan Paradisissa.
9. Ja Herra Jumala kutsui Adamin, ja sanoi hänelle: Kussas olet?
10. Ja hän sanoi: minä kuulin sinun äänes Paradisissa, ja pelkäsin: sillä minä
olen alasti, ja sen tähden minä lymyin.
11. Ja hän sanoi: kuka sinulle ilmoitti, ettäs alasti olet? Etkös syönyt siitä
puusta, josta minä sinua haastoin syömästä?
12. Niin sanoi Adam: vaimo, jonkas annoit minulle, antoi minulle siitä puusta,
ja minä söin.
13. Silloin sanoi Herra Jumala vaimolle: miksis sen teit? Ja vaimo sanoi: kärme
petti minut, ja minä söin.
14. Ja Herra Jumala sanoi kärmeelle: ettäs tämän teit, kirottu ole sinä kaikesta
karjasta, ja kaikista eläimistä maalla: sinun pitää käymän vatsallas, ja syömän
maata kaiken elinaikas.
15. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille, ja sinun siemenes ja hänen
siemenensä välille; sen pitää rikki polkemaan sinun pääs, ja sinä olet pistävä
häntä kantapäähän.
16. Ja vaimolle sanoi hän: Minä saatan sinulle paljon tuskaa, koskas raskaaksi
tulet: sinun pitää synnyttämän lapsia kivulla, ja sinun tahtos pitää miehes
alle annettu oleman, ja hänen pitää vallitseman sinua.
17. Ja Adamille sanoi hän: ettäs kuulit emäntäs ääntä, ja söit puusta, josta
minä kielsin sinua sanoen: ei sinun pidä siitä syömän: kirottu olkoon maa sinun
tähtes; surulla pitää sinun elättämän itses hänestä kaiken elinaikas.
18. Orjantappuroita ja ohdakkeita pitää hänen kasvaman, ja sinun pitää maan
ruohoja syömän.
19. Sinun otsas hiessä pitää sinun syömän leipää, siihen asti kuin sinä maaksi
jällensä tulet, ettäs siitä otettu olet: sillä sinä olet maa, ja maaksi pitää
sinun jällensä tuleman.
20. Ja Adam kutsui emäntänsä nimen Heva, että hän on kaikkein elävitten äiti.
21. Ja Herra Jumala teki Adamille ja hänen emännällensä nahoista hameet, ja
puetti heidän yllensä.
22. Ja Herra Jumala sanoi: katso, Adam on ollut niin kuin yksi meistä, tietäen
hyvän ja pahan; mutta nyt ettei hän ojentaisi kättänsä, ja ottaisi myös elämän
puusta, söisi ja eläisi ijankaikkisesti:
23. Niin Herra Jumala johdatti hänen ulos Edenin Paradisista maata viljelemään,
josta hän otettu oli.
24. Ja ajoi Adamin ulos, ja pani idän puolelle Edenin Paradisia Kerubimin paljaalla,
lyöväisellä miekalla elämän puun tietä vartioitsemaan.