1. Ja Rehabeam meni Sikemiin; sillä kaikki Israel oli tullut
Sikemiin tekemään häntä kuninkaaksi.
2. Ja kuin Jerobeam, Nebatin poika sen kuuli joka oli Egyptissä, johonka hän
oli paennut kuningas Salomon edestä, niin hän tuli Egyptistä jälleen.
3. Sillä he lähettivät ja antoivat hänen kutsuttaa. Ja Jerobeam tuli ja kaikki
Israel; ja he puhuivat Rehabeamille ja sanoivat:
4. Sinun isäs teki meidän ikeemme ylen kovaksi; niin huojenna nyt isäs kova
palvelus ja se raskas ijes, jonka hän laski meidän päällemme, niin me olemme
sinun alamaises.
5. Ja hän sanoi heille: tulkaat minun tyköni jälleen kolmantena päivänä; ja
kansa meni pois.
6. Ja kuningas Rehabeam kysyi neuvoa vanhimmilta, jotka seisoivat hänen isänsä
Salomon edessä hänen eläissänsä, ja sanoi: mitä te neuvotte vastaamaan tätä
kansaa?
7. He puhuivat hänen kanssansa ja sanoivat: jos olet tälle kansalle ystävällinen
ja suosittelet heitä, puhutellen heitä hyvillä sanoilla, niin he ovat aina sinulle
alamaiset.
8. Mutta hän hylkäsi vanhimpain neuvon, jonka he antoivat hänelle, ja piti neuvoa
nuorukaisten kanssa, jotka hänen kanssansa kasvaneet olivat ja seisoivat hänen
edessänsä,
9. Ja sanoi heille: mitä te neuvotte vastaamaan tätä kansaa, joka minun kanssani
puhui ja sanoi: huojenna se ijes, jonka isäs laski meidän päällemme?
10. Ja nuorukaiset, jotka olivat kasvaneet hänen kanssansa, puhuivat hänelle
ja sanoivat: sano näin kansalle, joka puhui kanssas ja sanoi: isäs teki meidän
ikeemme ylen raskaaksi, huojenna sinä se; ja sano heille: minun pienin sormeni
pitää oleman paksumpi isäni kupeita.
11. Jos minun isäni on laskenut raskaan ikeen teidän päällenne, niin minä vielä
lisään teidän ikeesenne: minun isäni rankaisi teitä ruoskilla, mutta minä skorpioneilla.
12. Kuin Jerobeam ja kaikki kansa tulivat jälleen Rehabeamin tykö kolmantena
päivänä, niinkuin kuningas puhunut oli, sanoen: tulkaat minun tyköni kolmantena
päivänä jälleen;
13. Niin kuningas vastasi heitä kovasti; ja kuningas Rehabeam hylkäsi vanhimpain
neuvon,
14. Ja puhui heidän kanssansa nuorukaisten neuvon jälkeen ja sanoi: isäni on
teidän ikeenne raskaaksi tehnyt, mutta minä lisään siihen: isäni on rangaissut
teitä ruoskilla, mutta minä skorpioneilla.
15. Ja ei kuningas kuullut kansaa; sillä se oli niin asetettu Jumalalta, että
Herra tahtoi vahvistaa sanansa, jonka hän puhui Ahian Silonilaisen kautta Jerobeamille
Nebatin pojalle.
16. Ja kuin kaikki Israel näki, ettei kuningas kuullut heitä, niin vastasi kansa
kuningasta ja sanoi: mikä osa meillä on Davidissa? Ei meillä ole yhtään perimystä
Isain pojassa: kukin majaansa, Israel! niin katso nyt David huonettas! Ja kaikki
Israel meni majoillensa.
17. Ja Rehabeam hallitsi ainoastaan niitä Israelin lapsia, jotka asuivat Juudan
kaupungeissa.
18. Ja kuningas Rehabeam lähetti Hadoramin matkaan, joka oli veron päällä; mutta
Israelin lapset kivittivät hänen kuoliaaksi. Ja kuningas Rehabeam astui nopiasti
vaunuun pakenemaan Jerusalemiin.
19. Niin luopui Israel Davidin huoneesta tähän päivään asti.