1. Ja Josaphatilla oli suuri rikkaus ja kunnia; ja hän teki
nuoteutta Ahabin kanssa.
2. Ja jonkun vuoden perästä sen jälkeen meni hän Ahabin tykö Samariaan. Ja Ahab
antoi teurastaa hänelle ja hänen väellensä, joka oli hänen kanssansa, monta
lammasta ja härkää; ja hän yllytti hänen menemään ylös Gileadin Ramotiin.
3. Ja Ahab Israelin kuningas sanoi Josaphatille Juudan kuninkaalle: menetkös
minun kanssani Gileadin Ramotiin? Hän sanoi hänelle: minä olen niinkuin sinä,
ja minun kansani niinkuin sinun kansas: me tahdomme sinun kanssas sotaan.
4. Mutta Josaphat sanoi Israelin kuninkaalle: kyseles tänäpänä Herran sanaa.
5. Ja Israelin kuningas kokosi prophetaita neljäsataa miestä ja sanoi heille:
menemmekö me sotimaan Gileadin Ramotiin, vai ei? He sanoivat: mene, Jumala antaa
heidät kuninkaan käteen.
6. Silloin sanoi Josaphat: eikö tässä ole joku Herran propheta, kysyäksemme
häneltä?
7. Israelin kuningas sanoi Josaphatille: tässä on vielä yksi mies, jonka kautta
taidettaisiin kysellä Herraa, vaan minä vihaan häntä; sillä ei hän ennusta minulle
mitään hyvää, mutta aina pahaa: se on Miika Jimlan poika. Josaphat sanoi: älköön
kuningas niin puhuko.
8. Ja Israelin kuningas kutsui yhden kamaripalvelioistansa ja sanoi: nouda nopiasti
Miika Jimlan poika.
9. Ja Israelin kuningas ja Josaphat Juudan kuningas istui kumpikin istuimellansa
puettuna vaatteisiin Samarian portin lakeudella, ja kaikki prophetat ennustivat
heidän edessänsä. 10. Ja Zidkija Kenaanan poika teki itsellensä rautasarvet
ja sanoi: näin sanoo Herra: näillä sinä pusket Syrialaisia, siihenasti ettäs
heidät hävität.
11. Ja kaikki prophetat ennustivat niin ja sanoivat: mene Gileadin Ramotiin,
ja se menestyy sinulle: Herra antaa heidät kuninkaan käteen.
12. Ja sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, puhui hänen kanssansa
ja sanoi: katso, prophetain puhe on yksimielisesti hyvä kuninkaan edessä: anna
sinun sanas olla myös niinkuin heidänkin, ja puhu hyvää.
13. Ja Miika sanoi: niin totta kuin Herra elää, minä puhun, mitä minun Jumalani
sanoo.
14. Ja kuin hän tuli kuninkaan tykö, sanoi kuningas hänelle: Miika, menemmekö
me sotimaan Gileadin Ramotia vastaan, eli ei? Hän sanoi: menkäät, se menestyy
teille, he annetaan teidän käsiinne.
15. Niin kuningas sanoi hänelle: kuinka usein minä vannotan sinua, ettet sinä
sanois minulle muuta kuin totuutta Herran nimeen?
16. Niin hän sanoi: minä näin kaiken Israelin hajoitettuna vuorella, niinkuin
lampaat, joilla ei yhtään paimenta ole: ja Herra sanoi: eikö näillä ole yhtään
Herraa? palatkaan kukin kotiansa rauhassa.
17. Niin sanoi Israelin kuningas Josaphatille: enkö minä sanonut sinulle, ettei
hän minulle ennusta hyvää vaan pahaa.
18. Ja hän sanoi: sentähden kuulkaat Herran sanaa; minä näin Herran istuvan
istuimellansa, ja koko taivaallisen sotajoukon seisovan hänen oikialla ja vasemmalla
puolellansa.
19. Ja Herra sanoi: kuka viettelis Ahabin Israelin kuninkaan, että hän menis
ylös ja lankeaisi Gileadin Ramotissa? Ja kuin yksi sanoi niin, ja toinen näin,
20. Niin tuli yksi henki ja seisoi Herran edessä, ja sanoi: minä viettelen hänen.
Ja Herra sanoi hänelle: millä?
21. Hän sanoi: minä menen ja olen valheen henki kaikkein hänen prophetainsa
suussa. Ja hän sanoi: viettele häntä ja sinä myös taidat: mene ja tee niin.
22. Nyt siis katso, Herra on antanut valheen hengen näiden sinun prophetais
suuhun, ja Herra on puhunut pahaa sinua vastaan.
23. Niin astui Zidkija Kenaanan poika edes ja löi Miikaa poskelle, ja sanoi:
minkä tien kautta on Herran henki mennyt minun tyköäni pois, sinua puhuttelemaan?
24. Miika sanoi: katso, sinä olet sen näkevä sinä päivänä, jona käyt majasta
majaan, lymytäkses.
25. Niin sanoi Israelin kuningas: ottakaat Miika ja viekäät jälleen häntä kaupungin
päämiehen Amonin tykö ja Joaksen kuninkaan pojan tykö,
26. Ja sanokaat: näin sanoo kuningas: pankaat tämä vankihuoneesen, ja ruokkikaat
häntä murheen leivällä ja murheen vedellä, siihenasti että minä tulen jälleen
rauhassa.
27. Miika sanoi: jos sinä toki palajat rauhassa, niin ei ole Herra puhunut minun
kauttani. Ja hän sanoi: kuulkaat, kaikki kansat.
28. Niin meni Israelin kuningas ja Josaphat Juudan kuningas Gileadin Ramotia
vastaan.
29. Ja Israelin kuningas sanoi Josaphatille: minä muutan vaatteeni ja tulen
sotaan, mutta pidä sinä omat vaattees; ja Israelin kuningas muutti vaatteensa,
ja he menivät sotaan.
30. Ja Syrian kuningas käski vaunuin päämiehille, jotka hänellä olivat, ja sanoi:
ei teidän pidä sotiman pientä eli suurta vastaan, vaan ainoastaan Israelin kuningasta
vastaan.
31. Ja tapahtui, kuin vaunuin päämiehet näkivät Josaphatin, että he sanoivat:
se on Israelin kuningas; ja he käänsivät itsensä sotimaan häntä vastaan. Ja
Josaphat huusi, ja Herra autti häntä, ja Jumala käänsi heidät pois hänestä.
32. Sillä kuin vaunuin päämiehet näkivät, ettei hän ollut Israelin kuningas,
käänsivät he itsensä pois hänestä.
33. Niin yksi mies jännitti joutsensa yksinkertaisuudessa ja ampui Israelin
kuningasta rautapaidan jatkoon. Niin hän sanoi vaununsa ajajalle: käänä kätes
ja vie minua ulos sotaväestä; sillä minä olen haavoitettu.
34. Ja sota tuli suureksi sinä päivänä, ja Israelin kuningas seisoi vaunuissa
Syrialaisia vastaan ehtoosen asti; ja hän kuoli auringon laskeissa.