1. Ja Davidin aikana oli kallis aika kolme vuotta järjestänsä:
ja David etsi Herran kasvoja. Ja Herra sanoi, Saulin tähden ja sen verihuoneen
tähden, että hän tappoi Gibeonilaiset.
2. Niin kuningas antoi kutsua Gibeonilaiset ja sanoi heille. Mutta Gibeonilaiset
ei olleet Israelin lapsista, vaan jääneistä Amorilaisista: ja Israelin lapset
olivat vannoneet heille, ja Saul etsi heitä lyödäksensä vihansa kiivaudessa
Israelin ja Juudan lasten edessä.
3. Niin sanoi David Gibeonilaisille, mitä minun pitää teille tekemän? ja millä
minun pitää sen sovittaman, että te siunaisitte Herran perikuntaa?
4. Niin vastasivat häntä Gibeonilaiset, ei ole meillä tekemistä hopiasta eli
kullasta Saulin ja hänen huoneensa kanssa, eikä myös että joku surmattaisiin
Israelista. Hän sanoi, mitä te tahdotte, että minä teille tekisin?
5. He sanoivat kuninkaalle, sen miehen, joka meitä hukutti ja aikoi semmoista
meitä vastaan, että meidän piti tuleman niin hävitetyksi, ettei meidän pitänyt
seisovaiset oleman kaikissa Israelin maan rajoissa.
6. Hänen huoneestansa annettakaan meille seitsemän miestä hirttääksemme heitä
Herran edessä Saulin Gibeassa, Herran valitun. Kuningas sanoi, minä annan heidät
teille.
7. Mutta kuningas armahti MephiBosetia, Jonatanin Saulin pojan poikaa, sen Herran
valan tähden, joka oli heidän välillänsä, Davidin ja Jonatanin Saulin pojan
välillä.
8. Mutta kuningas otti ne kaksi Ritspan Aijan tyttären poikaa, jotka hän Saulille
synnyttänyt oli, Armonin ja MephiBosetin, ja viisi Mikalin Saulin tyttären poikaa,
jotka hän Hadrielille Barsillain pojalle synnyttänyt oli, joka oli Meholatilainen.
9. Ja hän antoi ne Gibeonilaisten käsiin, ja he hirttivät ne vuorella Herran
eteen. Ja ne seitsemän lankesivat yhdellä haavalla: ja niin he surmattiin ensimäisinä
päivinä elonajasta, ohran leikkaamisen alussa.
10. Niin Ritspa Aijan tytär otti säkin ja levitti sen kalliolle elon alusta,
siihenasti että vesi olis pisaroinnut taivaasta heidän päällensä, eikä sallinut
taivaan lintuja tulla heidän päällensä päivällä, eikä metsän petoja yöllä.
11. Ja ilmoitettiin Davidille, mitä Ritspa, Aijan tytär, Saulin jalkavaimo,
tehnyt oli.
12. Ja David läksi matkaan ja otti Saulin ja hänen poikansa Jonatanin luut Jabeksen
asuvilta Gileadissa, jotka he Betsanin kadulta varastaneet olivat, jossa Philistealaiset
heitä ripustaneet olivat siihen aikaan, kuin he surmasivat Saulin Gilboassa;
13. Ja otti sieltä Saulin luut ja hänen poikansa Jonatanin luut; ja he kokosivat
myös niiden luut, jotka ripustetut olivat;
14. Ja he hautasivat Saulin ja hänen poikansa Jonatanin luut BenJaminin maahan
Zelaan, hänen isänsä Kisin hautaan, ja he tekivät kaikki niinkuin kuningas heille
käskenyt oli: ja niin Jumala sovitettiin sitte maakunnalle.
15. Niin taas nousi Philistealaisten sota Israelia vastaan. Ja David meni sotimaan
palvelioinensa Philistealaisia vastaan; ja David väsyi.
16. Niin Jesbibenob, joka oli Raphan lapsia, jonka keihään ota painoi kolmesataa
sikliä vaskea, ja jolla oli uudet sota-aseet, alkoi surmata Davidin.
17. Mutta Abisai ZeruJan poika autti häntä, ja löi Philistealaisen, ja tappoi
hänen. Niin Davidin palveliat vannoivat hänelle ja sanoivat: ei sinun pidä enää
menemän meidän kanssamme sotaan, ettet valkeutta Israelissa sammuttaisi.
18. Ja sen jälkeen tapahtui, että sota taas nousi Gobissa Philistealaista vastaan;
ja Sibekai Husathilainen löi Saphan, joka myös oli Raphan lapsia.
19. Niin sota vielä nousi Gobissa Philistealaisia vastaan; ja Elhanan Jaere
Oregiminin poika Betlehemiläinen löi Gatilaisen Goljatin, * jonka keihään varsi
oli niinkuin joku kangasorsi.
20. Sitälähin nousi vielä sota Gatissa; ja siellä oli pitkä mies, jolla oli
kuusi sormea käsissä ja kuusi varvasta jaloissa, se on yhteen lukien neljäkolmattakymmentä;
hän oli myös syntynyt Raphalle.
21. Ja kuin hän pilkkasi Israelia, löi hänen Jonatan Davidin veljen Simean poika.
22. Nämät neljä olivat syntyneet Raphalle Gatissa; ja he lankesivat Davidin
ja hänen palveliainsa kätten kautta.