1. Kuin kuningas tuli ja Haman pitoon kuningatar Esterin tykö,
2. Sanoi kuningas taas toisena päivänä Esterille, sittekuin hän oli viinaa juonut:
mitäs rukoilet, kuningatar Ester, sinulles annettaa, ja mitäs anot? ehkä se
olis puoli kuninkaan valtakuntaa, se pitää tapahtuman.
3. Kuningatar Ester vastasi ja sanoi: o kuningas, jos minä olen löytänyt armon
sinun edessäs ja jos kuninkaalle kelpaa, niin suokoon minulle henkeni minun
rukoukseni tähden, ja kansani minun anomiseni tähden!
4. Sillä me olemme myydyt, minä ja minun kansani, teloitettaviksi, surmattaviksi
ja hukutettaviksi. Ja jos me olisimme myydyt orjiksi ja piioiksi, niin minä
olisin vaiti, eikä vihamies sittekään palkitsisi kuninkaalle sitä vahinkoa.
5. Kuningas Ahasverus puhui ja sanoi kuningatar Esterille: kuka se on, eli kussa
se on, joka tohtii senkaltaista ajatella tehdäksensä?
6. Ester sanoi: se vihamies ja vainooja on tämä paha Haman; ja Haman peljästyi
kuninkaan ja kuningattaren edessä.
7. Ja kuningas nousi vieraspidosta ja viinan tyköä vihoissansa ja meni salin
yrttitarhaan; ja Haman nousi ja rukoili kuningatarta henkensä edestä; sillä
hän näki hänellensä olevan valmistetun onnettomuuden kuninkaalta.
8. Ja kuin kuningas tuli jälleen salin yrttitarhasta siihen huoneesen, jossa
he olivat viinaa juoneet, nojasi Haman sille vuoteelle, jolla Ester istui. Niin
sanoi kuningas: tahtooko hän kuningattarelle tehdä myös väkivaltaa minun läsnäollessani
huoneessa? Kuin se sana tuli kuninkaan suusta ulos, peittivät he Hamanin kasvot.
9. Ja Harbona, kuninkaan kamaripalvelijoista, sanoi kuninkaalle: katso, Hamanin
kartanolla seisoo puu viisikymmentä kyynärää korkea, jonka hän teki Mordekaita
varten, joka hyvää puhui kuninkaan edestä. Niin sanoi kuningas: hirtettäkään
hän siihen.
10. Niin he hirttivät Hamanin siihen puuhun, jonka hän teki Mordekaita varten;
ja niin asettui kuninkaan viha.