1. Niin tapahtui, kuin kansa tunki hänen tykönsä, kuulemaan
Jumalan sanaa, että hän seisoi Genesaretin meren tykönä.
2. Ja näki kaksi venhettä olevan meren tykönä; mutta kalamiehet olivat niistä
lähteneet ja pesivät verkkoja.
3. Niin hän meni yhteen venheeseen, joka oli Simonin, ja käski * hänen vähän
maasta laskea ulos; ja hän istui ja opetti kansaa venheestä.
4. Mutta kuin hän lakkasi puhumasta, sanoi hän Simonille: vie syvälle, ja heittäkää
verkkonne apajalle.
5. Ja Simon vastaten sanoi hänelle: Mestari! me olemme kaiken yön työtä tehneet
ja emme mitään saaneet; mutta sinun käskystäs minä heitän ulos verkon.
6. Ja kuin he sen tekivät, sulkivat he suuren kalain paljouden, ja heidän verkkonsa
repesi.
7. Ja he viittasivat kumppaneillensa, jotka olivat toisessa venheessä, tulemaan
ja auttamaan heitä. Ja he tulivat ja täyttivät molemmat venheet, niin että he
rupesivat vajoomaan.
8. Kuin Simon Pietari sen näki, lankesi hän Jesuksen polvien tykö, sanoen: Herra,
mene pois minun tyköäni, sillä minä olen syntinen ihminen.
9. Sillä hämmästys oli hänen käsittänyt ja kaikki, jotka hänen kanssaan olivat,
kalan saaliin tähden, jonka he saaneet olivat,
10. Niin myös Jakobin ja Johanneksen, Zebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin
kumppanit. Ja Jesus sanoi Simonille: älä pelkää, tästedes sinä saat ihmisiä.
11. Ja he vetivät venheet maalle ja antoivat ylön kaikki, ja seurasivat häntä.
12. Ja tapahtui, kuin hän oli yhdessä kaupungissa, katso, niin siinä oli mies
spitalia täynnä; ja kuin hän näki Jesuksen, lankesi hän kasvoillensa, rukoili
häntä, sanoen: Herra, jos sinä tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa.
13. Ja hän ojensi kätensä ja rupesi häneen, sanoen: minä tahdon, ole puhdas!
Ja kohta spitali läksi hänestä.
14. Ja hän kielsi hänen kellenkään sanomasta: vaan mene, (sanoi hän) ja osoita
itses papille, ja uhraa sinun puhditukses edestä, niin kuin Moses käski, heille
todistukseksi.
15. Niin sanoma levisi enemmin hänestä, ja paljo kansaa kokoontui kuulemaan
ja että he parannettaisiin häneltä taudeistansa.
16. Mutta hän meni korpeen, ja rukoili.
17. Ja tapahtui yhtenä päivänä, kuin hän opetti, ja Pharisealaiset myös istuivat
ja lainopettajat, jotka tulleet olivat jokaisesta Galilean ja Juudean kylästä
ja Jerusalemista: ja Herran voima oli parantamassa heitä;
18. Ja katso, miehet kantoivat vuoteessa ihmisen, joka oli halvattu, ja he pyysivät
häntä viedä sisähälle ja panna hänen eteensä.
19. Ja kuin ei he löytäneet kansan tähden, kusta puolesta he olisivat hänen
saaneet sisälle, astuivat he katon päälle ja laskivat hänen lävitse katon vuoteinensa
juuri Jeesuksen eteen.
20. Ja kuin hän näki heidän uskonsa, sanoi hän sille: ihminen, sinun syntis
anteeksi annetaan sinulle.
21. Ja kirjanoppineet ja Pharisealaiset rupesivat ajattelemaan, sanoen: kuka
tämä on, joka pilkkasanoja puhuu? kuka voi synnit antaa anteeksi, paitsi ainoastaan
Jumala?
22. Mutta kuin Jesus tunsi heidän ajatuksensa, vastasi hän ja sanoi heille:
mitä te ajattelette sydämessänne?
23. Kumpi on keveämpi? sanoa: sinun syntis anteeksi annetaan sinulle! taikka
sanoa: nouse ja käy!
24. Vaan että te tietäisitte Ihmisen Pojalla olevan vallan maan päällä synnit
anteeksi antaa (sanoi hän halvatulle:) minä sanon sinulle: nouse ja ota vuotees,
ja mene kotias!
25. Ja hän nousi kohta heidän nähtensä ja korjasi vuotehensa, jossa hän maannut
oli, ja meni kotiansa, kunnioittain Jumalaa.
26. Ja suuri hämmästys tuli kaikkiin ja kunnioittivat Jumalaa, ja he täytettiin
pelvolla, sanoen: me näimme tänäpänä kamalia.
27. Sitte läksi hän ulos ja näki Publikanin nimeltä Levin, istuvan tullihuoneessa,
ja sanoi hänelle: seuraa minua!
28. Ja hän antoi ylön kaikki, nousi ja seurasi häntä.
29. Ja Levi teki hänelle kotonansa suuren pidon, ja paljo Publikaneja ja muita
atrioitsivat heidän kanssansa.
30. Ja heidän kirjanoppineensa ja Pharisealaiset napisivat hänen opetuslapsiansa,
sanoen: miksi te Publikanien ja syntisten kanssa syötte ja juotte?
31. Ja Jesus vastaten sanoi heille: ei terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
32. En ole minä tullut vanhurskaita kutsumaan, vaan syntisiä parannukseen.
33. Niin he sanoivat hänelle: miksi Johanneksen opetuslapset usein paastoavat
ja rukouksia pitävät, niin myös Pharisealaisten (opetuslapset), mutta sinun
syövät ja juovat?
34. Mutta hän sanoi heille: ette voi hääjoukkoa niinkauvan paastoomaan vaatia,
kuin ylkä on heidän kanssansa.
35. Mutta päivät tulevat, että ylkä otetaan heiltä pois, silloin pitää heidän
paastooman niinä päivinä.
36. Mutta hän sanoi myös heille vertauksen: ei paikkaa kenkään uuden veran tilalla
vanhaa vaatetta: muutoin myös se uusi repäisee, ja uusi paikka ei sovi vanhaan.
37. ja ei pane kenkään nuorta viinaa vanhoihin leileihin: muutoin nuori viina
rikkoo leilit, ja se vuotaa ulos, ja leilit turmellaan.
38. Mutta nuorta viinaa pitää pantaman uusiin leileihin: niin ne molemmat tallella
ovat.
39. Ja ei tahdo kenkään, joka juo vanhaa viinaa, kohta nuorta juoda; sillä hän
sanoo: vanha on parempi.