1 Ennussana Ninivestä. Elkosilaisen Nahumin näyn kirja.
Herra kostaa vihollisilleen
2 Herra puolustaa omiaan,
hän on Jumala, joka kostaa vihollisilleen.
Herra kostaa, hän on täynnä vihaa,
Herra kostaa vastustajilleen.
Vihollisiaan hän ei lakkaa vihaamasta.
3 Herra on kärsivällinen,
mutta hänen voimansa on suuri,
ei hän jätä rankaisematta.
Myrskyssä ja rajuilmassa kulkee hänen tiensä,
pilvet ovat hänen askeltensa pöly.
4 Herra ärjäisee merelle ja kuivattaa sen,
hän antaa kaikkien virtojen ehtyä.
Basan ja Karmel kuihtuvat,
Libanonin kukoistus lakastuu.
5 Vuoret järkkyvät hänen edessään,
kukkulat hajoavat.
Herra hävittää maan, koko maanpiirin,
ja kaikki sen asukkaat.
6 Kuka kestää hänen raivoaan,
kuka voi vastustaa hänen vihansa hehkua?
Hänen suuttumuksensa purkautuu kuin tuli,
ja kalliot halkeavat hänen voimastaan.
7 Hyvä on Herra,
turvapaikka hädän päivänä,
hän tuntee ne, jotka luottavat häneen.
8 Kuin vyöryvä tulva hän tekee lopun vastustajistaan ja ajaa vihollisensa pimeyteen.
Lupauksia Juudalle, uhkauksia Assyrialle
9 Ettekö te luota Herraan?
Hän hävittää viholliset,
toista kertaa ei teitä kohtaa onnettomuus.
10 Tuli syö viholliset
kuin orjantappuratiheikön,
kuin kasan piikkipensaita.
He palavat tuhkaksi kuin kuivat oljet.
11 Sinusta, Ninive, lähti mies,
joka hautoi mielessään pahaa,
punoi juonia Herraa vastaan.
12 Näin sanoo Herra:
-- He ovat vahvoja ja heitä on paljon,
mutta heidät lyödään maahan
eikä heitä enää ole.
Minä olen kurittanut sinua, Juuda,
mutta en kurita enää.
13 Nyt minä murran ikeen niskastasi ja särjen kahleesi.
14 -- Näin on Herra päättänyt sinusta, Ninive: Et saa nimellesi enää jälkeläisiä. Temppelistäsi minä hävitän jumalien patsaat ja kuvat. Sinun hautasi on jo kaivettu, et ole enää mitään.